Tilasinpa sitten koruja Crazy Factorysta

Koruja, koruja ja vielä lisää koruja...

Pienimmäiseni on vallan uskomaton ipana hukkaamaan koruja. Aina hukkuu korvisparista toinen puolisko tai sitten ne vaan yksinkertaisesti katoaa. 

Hopeakoruja sai pitkään aika edullisesti ja tulikin niitä ostettua useampi pari aina varastoon, mutta niidenkin hinnat ovat nyt nousseet paljon siitä mitä olivat vielä pari vuotta sitten. Kultakoruja pidetään vain juhlissa tai muuten perintökorutkin olisivat jo hukassa. Keksin sitten, että kokeillaan nikkelittömiä rihkamakoruja. Ensin ostin yhden parin ipanalle koekäyttöön ja minkäänlaisia oireita ei ollut. 

Googlettelin netissä edullisia (ja luotettavia) korufirmoja. Paljon tuli vastaan pieniä korufirmoja ja harrastelijoita. Upeita koruja he tekevät, mutta niiden hinnat eivät vaan millään olleet tarpeeksi alhaisia tarkoitusperiini. Käsityöläisen pitää kyllä palkkansa saada ja mielelläni minä hyvästä työstä maksankin. Se vain ketuttaa tuhannesti, jos sellaisen uniikin korun hukkaa. 

Löysimpä sitten Crazy Factoryn, joka lupasi koruja edulliseen hintaan isosta valikoimasta ja vielä toimittivat Suomeenkin. Aluksi kyllä ihmetytti firman käytäntö siitä, että tilaukset valmistetaan Thaimaassa, postitetaan Saksasta ja rahat menevät Sveitsiin. Noh, hyvin se tilaus toimi eli korut olivat minulla alle kahdessa viikossa tilauksesta ja laatikosta löytyi juuri sitä mitä pitikin.

Postin ruskeasta kuoresta paljastui pieni paketti, joka meni juuri ja juuri kiinni.

Isommaiselleni tilasin muutaman lävistyskorun ja valittavana oli niin paljon erilaisia juttuja, että isommaisellanikin meni puolisen tuntia ihan vain valikoimaa selatessa. Löytyihän sieltä sopivat lopulta, mutta se kannattaa muistaa, että tilausta tehdessä lävistyskoruja tulee se yksi kappale jos tilauksessa niin lukee. Korviksia taas tulee yksi pari. Lävärikoruista ei ole yhtään kuvaa, kun ne menivät uudelle omistajalleen jo ennen kuin ehdin kunnolla pakettia avata. :)

Vasemalla puusta tehdyt ja oikealla kookospähkinän kuoresta valmitetut korvikset.

Itse pidän puisista koruista ja niitä raskin ottaa itselle muutaman parin, koska hinta ei hirvittänyt. Taisi olla alle neljä euroa pari... Lapselle taas tuli erilaisia koruja, joista halvimmat olivat alle 50 snt pari ja kalliimmat alle 2,50 euroa. Jokaista korvismallia kohti oli useita eri kokoja ja värejä. 

Tässä ipanan uutta nappivalikoimaa. 

Kuvassa olevista vastaavista piikkipalloista muistelin, että lapsi olisi maksanut joskus melkein 10 euroa ja nyt niiden hinta oli tuo 2,50 euroa... Raaskin ostaa useamman parin eri värivariaatioilla.

Äidille keijuja. Joo, mutta jotenkin näyttää hassulta tuo taikasauva...

Sormuksia, riipuksia, rannekkoruja, hius- ja kännykkäkoruja, implantteja ja paljon kaikenlaista muuta jäi tilaamatta, mutta parilla pikku jutulla ajattelimme muutamaa päivää hauskuuttaa.

Edullisia feikkitatskoja tuli otettua muutama. Saas nähdä miten kestää, mutta onneksi niistä pääsee aina nopeasti eroon kun kyllästyttää tai ne muuttuvat sotkuisiksi. Kummitytöt ainakin tykkää.

Ja huulitatuointi oli pakko ottaa kanssa... En ole ikinäs koskanas ennen törmännyt huulitatskaan, joten kokeiltavan se oli. Hintaa jäi alle 50 snt ja kun googlasin niin monessa paikassa saman tuotteen hinta oli kolmen euron kieppeissä. Tuotahan voi sitten kokeilla vaikka joissakin naamiaisissa tai pikkujouluissa... tai... 

Tämä kuvahan on ihan väärinpäin. No, idea on kuitenkin selvä.

Valikoima uusiutuu koko ajan, joten aina löytyy jotain uutta. Lisäksi on paljon erilaisia tarjouksia, jotka kannattaa hyödyntää.

Postikuluja ei peritä ollenkaan, jos tilaus ylittää yli 20 euroa. Kannattaa tehdä vaikka kimppatilaus, koska näitä tuotteita saa 20 euron hintaan aika läjän. 
Lisäksi jokaisesta tilauksesta saa Crazy Factoryn omia bonuspisteitä, joita voi käyttää seuraavassa tilauksessa ja saa näin rahan arvoista etua. 
Postituslistalle liittymisestäkin on hyötyä, sillä mailissa tulee mukana koodi. Koodin vain rekisteröi sivuilla ja taas on muutama etupiste ansaittu seuraavaan tilaukseen. 

Taidanpa tilata täältä seuraavankin kerran, kun ipana saa taas hukkumaan korviksia. Nyt ostin hänelle aina kaksi paria, koska jos hukkaa yhden niin on sitten toinen pari varalla ja kahdesta puolikkaasta paristahan tulee yksi kokonainen. :D

Testipakkauksia netistä...

Tänä kesänä ei oikein tunnu olevan aikaa tehdä mitään töiden ohessa, mutta jonkun verran tulee roikuttua netissä ja pidettyä sitä kautta yhteyttä kavereihin. Samalla on tullut bongailtua Facebookista kilpailuja ja näytteitä. Ei nyt mitään mahdotonta määrää, mutta itselle sopiviin kampanjoihin on ollut "pakko" osallistua. Tuleeko muilla osallistuttua erilaisiin tempauksiin vai olenko minä ihan outolintu sen suhteen?

Enää en edes muista mikä oli ensimmäinen "pummiminen". Nuorimmaiseni nimittää koko hommaa pummimiseksi ja sanoo, että ihan turhaa hommaa. Itselle taas on ollut jopa jonkun kerran hyötyä siitä. Sopivan kokoisia näytepakkauksia retkelle mukaan tai sitten maksutta tuotetta kokeilemalla saa tietää sopiiko tuote vai ei. Itse olen ainakin hieman arka kokeilemaan uusia tuotteita, jos joudun ostamaan koko paketin ja sitten harmittaa jos huomaan, että rahat menivätkin hukkaan. Kosmetiikan kanssa käy aika usein näin ja sitten yritän jakaa lapsille ja kavereille niitä pari kertaa käytettyjä purtiloita. 

Ensimmäisenä taisin bongata tuolla jo esitellyt teepussit... tai sitten jotain muuta.

Paulingin Brazil kahvissa oli kiva idea lähettää kahvia ystävälle ja näin pitää yhteinen kahvihetki. Minä tilasin kavereilleni kahvia ja ilmeisesti hekin halusivat meille kahville, kun paketteja tuli useampikin. Muutamille kahveille tuli ehdittyä, mutta otetaan sitten taas syksyn pimeinä iltoinen enemmän kahviakutsuja ohjelmaan. :)

Karhun järjestämässä pelissä onnistuin voittamaan pelikortit. Nyt voi sitten kaverien kanssa kahvia juodessa pelata korttia. Kalja kun ei vaan mene kurkusta alas...  Pahhaa, sanon minä.

Nivealta sain testattavaksi ison pullon Creme care cream shower -suikugeeliä ja se meni heti käyttöön. Löytyi uusi suosikki tuote. Tekee sen minkä lupaa eli ihosta jää suihkun jälkeen kosteutetun tuntuinen ja tuoksuu paljon paremmalta kuin Dermosililtä ennen käyttämäni rasvasaippua. 

Vielä on monta osallistumista menossa ja katsotaan saanko lisää näytteitä/testattavia tuotteita. Toivottavasti posti tuo iloisen yllätyksen taas joskus laatikkoon. 

Nyt ehdin vielä osallistua Avonin testiryhmään uuden ripsivärin testaajaksi ja... :)

Päiväretki Jumbossa 11.7.

Kauppakeskuspäivä. Tällä kertaa Jumbossa Vantaalla. Kaupoissa kiertely ei kuulu meistä kenenkään lempihommiin, mutta uusia vaatteita tarvitaan ja jos niitä kerran mennään ostamaan niin ostetaan sitten kaikki tarvittava kerralla. Tietenkin ajankohdan valintaan vaikuttaa hyvät allennukset... Jumbossa riittää liikkeitä kierrettäväksi ja sinne on autolla helppo päästä eikä parkkipaikatkaan yleensä ole täynnä. 

Kiersimme läpi melkein jokaisen kaupan... ja aikaa meni koko päivä. Nuoriso halusi omiin liikkeisiinsä ja minä omiini. Entisistä kerroista olen oppinut, että kanattaa ennen kierrokselle lähtöä kirjoittaa lista mukaan. Muuten huomaa ostoskassien olevan täynnä ihania tavaroita, joita ei kuitenkaan tarvitse, ja kaikki ne, mitä oli tarkoitus ostaa on vielä siellä kaupassa. 

Löysimme nuorimmalle ipanalle täydellisesti istuvat farkut, mutta alehinta oli "vain" 30 euroa. Vähän aikaa arvoin, että raskiiko sitä nyt maksaa niin paljoa farkuista. No, päätin sitten raskia. Maksaessani myyjä kertoi, että farkkujen oikea hinta on melkein 150 euroa. SIIS MITÄ?! Kuka kumma maksaa tavallisista mustista farkuista niin paljon? Materiaalissa ei ollut mitään erityistä ja mallikin oli ihan perus eikä edes mitään kuvioita tmv. Istuvia farkkuja löytyy edullisemminkin normaali vartaloiselle...

Normaalit mustat farkut, mutta mikä ihme näissä maksaa reilusti yli satasen?

Erilaisia housuja ja paitoja tuli ostettua useampikin kappale molemmille, mutta ei niitä voinut kauppaankaan jättää... Kerrankin oli vielä hyvän näköisiä vaatteita kunnon alessa. Taidan jakaa muutaman kuvan teidän kanssa...

Eipä nuo kuvassa hyvältä näytä, mutta itse ihastuin ihan kokonaan tuohon punaiseen.
Minä, joka en yleensä kimalluksesta tykkää.

... ja vielä lisää kimallusta!

Ipanallekkin kimallusta.

Tämä taitaa muodostua lempipaidaksi. Sinallään hassu paita, kun on nurinpäin oikeinpäin. :)

Glitteristä löysin itselleni värikkään hiustupsun ja kolmen setti oli tarjouksessa, niin eihän sitä silloin vain yhtä osta. Ei sitten mitenkään! Lapsukainen oli sitä mieltä, että tuollaista tupsua et sitten päähäsi laita. Pidin pääni ja mielestäni oranssi on vallan mainio piriste sekä tasapainottaa Anttilasta löytämiäni oransseja farkkuja. Hiusväreillä en ole halunnut tupsua tehdä, koska sen pois kasvaminen kestää ikuisuuden ja jos kyllästynkin väriin... Toivottavasti vaan kiinnitys klipsut kestää pitkään. 

Väriä ja vielä vähän väriä.

Ilman hiuslakkaa, ripsiväriä ja muita kosmetiikkatuotteita ei reissusta tule mitään. Nyt tuli sitten hiustenlaittoaineita ja meikkivarastoja täydennettyä kerralla kunnolla. Työkalujakin tarttui matkaan, kun halvalla sai ja täytyyhän sitä koiravahtiakin muistaa jollakin.

Tällä sitä voi muutaman kerran pyöritellä kevarin muttereita... tai jotain muuta.

Koiralle pitää muistaa tuliaisia tuoda, tietenkin. Tällä kertaa löysin Faunattaresta siankorvia, jotka oli tehty samasta massasta kuin Dentastickit. Oli siinä herralla ihmettelemistä, kun näyttää ihan hassulta ja kuitenkin maistuu tutulta.

Herran herkkua. Toivottavasti näitä varten ei aina tarvitse ajaa Jumboon saakka.

Ennen Prisman ja Cittarin kiertämistä poikkesimme syömään ja, koska Hesburgerin jonot oli joka kassalla aivan järjettömän pitkät, päätimme herkutella. Chico'sissa ei ole tullut käytyä sitten vuoden kivi ja kirves... Siitä on nimittäin jo aikaste kauan kun lähimmästä Choco'sista tuli Amarillo. Kaikilla oli kamala nälkä ja tuli sitten tilattua tarjouksessa oleva hampurilaisateria. Siinä riittikin syömistä ihan urakalla ja itse jouduin ottamaan dogi bägin mukaan. Ei sitten millään jaksanut syödä kaikkea. Tämän jälkeen ruokaostokset jäivät tekemättä, kun ei voinut edes ajatella ruokaa saati mennä kauppojen ruokaosastolle. 

Chico's All Stars

Päivä oli kaiken kaikkiaan mukavaa laatuaikaa perheen kanssa vaikka kalliiksi se tuli. Rahaa upposi vähän alle 400 euroa, mutta kotona kun laskettiin tavaroiden oikea hinta niin se olisi ollut hitusen yli tonnin. Säästettiin siis 600 euroa!

(Ai, miten niin sitä säästöä ei voi noin laskea... :D )

Aulangon puistometsässä Hämeenlinnassa

Viikonloppu vapaata ja sunnuntaina aamu näyttäytyi mitä upeinpana, kun sain silmäni auki. Vähän aikaa mietin, mitä haluaisin päivän mittaan tehdä. Sitten se ajatus syntyi kuin salama kirkkaalta taivaalta. Onneksi ei kuitenkaan tullut ihan kirjaimellisesti... 

Ensimmäistä kertaa koko kesänä otimme suunaksi Hämeenlinnan ja sieltä Aulangon upean alueen. Varasin mukaan evästä sekä itselle että koiralle, mutta myös joutsenille. Koiran takia väliin jäi kylpylän iloittelut, golf sekä muut monipuoliset aktiviteetit. Alueella on tarjolla monipuolisia lenkkireittejä sopivasti jokaisen kunnolle ja aivan mahtavia maisemia.  

Lennart Segerstrålen suunnittelemalta näköalatasanteelta avautuva näkymä. 

Ensimmäisenä "kiertoajalulla"  Hugo Standenskjöldin perustamassa puistometsässä kävimme ihailemassa maisemia näköalatasanteelta ja täytyy sanoa, että komialta näytti. Kävimme katsomassa myös tasanteen alapuolella olevaa taitelija Lennart Segerstrålen vuonna 1934 maalaamaa metsästysaiheista freskoa. 

Aivan tasanteen vierestä lähdimme kävelemään alas piiitttkkiiiää portaita, jotka luikertelevat alaspäin kallion viertä. Olen joskus laskenut portaat, mutta enhän minä enää muista kuinka monta niitä on. Jokainen voi tietysti käydä itse ne laskemassa. :) Tämä on minulle sellainen itsensä voittamisen paikka, koska pelkään hataria korkeita paikkoja. Kaiteena on vain rautaputkea, joka tuntuu todella huteralta turvalta. Portaat päättyvät tasanteelle, jossa on kuvanveistäjä Robert Stigellin vuonna 1905 valmistunut karhuperheveistos. Siellä ne karhut olivat vielä luolassaan niin kuin aina ennenkin. Tämän jälkeen alkoikin se lenkin raskain osuus... Pienen mietinnän jälkeen päätin kävellä rappuset takaisin ylös enkä kiertää tasaisempaa maastolenkkiä pitkin. Rappuja kiivetessä tuli kyllä mieleen kerran jos toisenkin, että se metsäinen kiertoreitti olisi voinut olla järkevämpi ratkaisu. 

Ylös päästiin ja tämän jälkeen oli oiva tilaisuus antaa itselleen lupa pienelle hemmottelulle näköalatasanteen kanssa samassa tasossa olevella kahvilalla. Kesän ensimmäinen jäätelö. Ei olisi voinut paremmalta maistua! 

En kiivennyt Aulangonvuorta hallitsevalle näköalatornille, koska tiesin sen olevan omalle päälleni liikaa vaan ihastelin sitä jäätelönsyönnin lomassa. Näköalatasanteelta viellä yli 33 metriä ylöspäin... Ei, ei tosiaankaan!

Arkkitehti Waldemar Aspelin suunnittelema ja vuosina 1906 - 1907 rakennettu näköalatorni.

Kiersimme Metsälammen ympäri käyden ihastelemassa puista uusigoottilaistyylistä Ruusulaakson paviljonkia. 

Olihan siellä muutama sorsakin liikkeellä.

Joutsenlammelle saavuttua huomasin suureksi ilokseni, että sinne oli saatu joutsenia muutaman vuoden tauon jälkeen. Poikasiakin oli uiskentelemassa vanhempiensa kanssa. Tarkoituksena oli heitellä leipää linnuille, mutta joutsenet pysyttelivät koko ajan lammen keskellä olevan saaren tuntumassa ja rohkeille sorsille heittäessä tuli heti kirkuva lokkilauma osingolle ajaen sorsat pois. Laitoin sitten loppuleivät pussiin ja jäimme ihastelemaan taukopaikalle maisemaa.

Kaikessa rauhassa istuskellessa alkoi ihan läheltä kuulua kraakkunaa. Vähän aikaa kesti paikallistaa se alas maahan ja lammen rantaa. Siellä oli herra/rouva Varis joka kraakkui ja hyppi pieniä matkoja kerrallaan kohti puuta. Aluksi luulin sitä sairaaksi ja aloin jo etsiä tietoa siitä mihin pitää ilmoittaa sairaasta linnusta. Jos sillä on vaikka joku pöpö ja se tartuttaa nyt kaikki muut linnut... Katselin linnun touhuja vartin verran ja sitten se jo vähän ilmaa siipiensä alle ja pääsi lentämään lähimpään matalaan puuhun. Siellä se kraakkui ihan tyytyväisen oloisena. Taisi olla varis vain syönnyt itsensä niin täysi ettei siivet jaksaneet enää kantaa.

Pahalla äänellä kraakkuva lintu. Pahanilman lintu? 

Kävelimme vielä erilaisia metsäpolkkuja pitkin ja yritimme tunnistaa alueelle istutettuja useita erilaisia puita, joita ei välttämättä ihan joka paikassa näe. Näiden bongailu ja arvailu mikä puu voisi olla kyseessä on myös hauskaa. Onneksi puun vieressä on nimitaulu ja kerrotaan vähän sen viihtyvyysalueesta. Poikkesimme kivikasalle rakennettuun Onnentemppeliin. Sinne oli rakennettu rappuset, joten ensimmäistä kertaa uskaltauduin sinne kiipeämään. Monta vuotta sitä onkin tullut katseltua vain kaukaa.

Eväät kävimme syömässä Standertskjöldin rakennuttaman graniittilinnakkeen oheen tehdyssä katsomossa. Linnakkeeseen mentäessä Aulangontieltä paksun muurin läpi ja sieltä tullessa tunnelma on kuin keskiajalle siirryttäessä. Muhkeat muurit ja pari ritarileikin mieleen tuovaa tornia. Muistan kuinka itse olin siellä isovanhempien kanssa katsomassa teatteria ja lavastuksesta päätellen siellä toimii vieläkin kesäteatteri.

Jos liikutte Hämeenlinnassa ja etsitte mukavaa luonnonläheistä paikkaa niin suosittelen. Alueelta löytyy vaikka mitä aktiviteettejä tai siellä voi vain nauttia luonnon rauhasta. Itse nautin luonnosta ja kiireettömästä tunnelmasta. Tuntuu, että jaksaa taas seuraavan viikon kiireet ilman stressiä. :)

Twiningsin teetä sadesäällä

Sateisia päiviä on tänäkin kesänä riittänyt ja nettiä selaillessa tuli bongattua mahdollisuus saada Twiningsin teestä näytteitä. Nyt kamppaja taitaa olla jo ohi ja teepussitkin sain jo muutama päivä sitten postilaatikkoon. Mukavana yllätyksenä tuli se, ettei pusseja ollut vain pari vaan viisi kappaletta ja sai itse valita mitä makua haluaa maisteltavaksi. Itse halusin maistaa vaniljaa vaikka pitkään löin kyllä veikkaa marjateen kanssa. Miksei voi valita kahta makua!

Nyt on pari pussia maisteltu ja hyvää on ollut. Mukavaa vaihtelua kahville, mutta en minä kahvia voisi kokonaan teehen vaihtaa. En tiedä mistä tuli, mutta teen kanssa on tuntunut sopivan tosi hyvin juustolla päällystetty näkkileipä tai hapankorppu. Onko muilla jotakin erityisesti teehen liittyvää mieltymystä? Monihan juo teetä hunajan kanssa flunssassa ollessa, mutta itsellä ei ainakaan hunajan kanssa putoa kurkusta alas minkäänlainen tee. Hunaja ei nyt vain satu olemaan suuni mukaista. 

Taidanpa mennä keittämään kupposen teetä ja uppotua hyvään kirjaan vähäksi aikaa... 

Ristorante Momento Hyvinkään Willassa

Päivitetty 11.08.2013

 

Ollaan pari kertaa käyty porukalla syömässä Hyvinkään Willassa olevassa Ristorante Momentossa ja tykästyttiin paikkaan. Willassa on paljon muitakin ruokapaikkoja, jotka houkuttavat käymään. Ehkä niihinkin eksyy yksi kerrallaan kokeilemaan, joskus... 

Ruoka on vaikutteiltaan italialais-ranskalaista, mutta maistuu hyvältä ihan suomalaisen perinneruuan ystävänkin suussa. Ruokalista on tarpeeksi monipuolinen meidän kaikkien makuun. Yksi haluaa pihviä, toinen salaattia, kolmas pitsaa ja neljäs vinkuu hampurilaisasterian perään... Jokaisella on tullut maha täyteen. 

Jälkiruokina olemme kerran maistelleet jäätelöä. Itse olin aivan myyty passion-mangosorbettiin tehdystä annoksesta ja hyvin Mövenbickin jäätelöt maistuivat muillekkin. Erilasia makuja oli tarjolla alle kymmenen, mutta skaala oli valittu niin, että se kattoi aika hyvin jotakin jokaisen makumieltymyksen top kolmeen.

Juomaksi saa myös mietoja alkoholojuomia (esim. viiniä, olutta, siideriä), mutta me ollaan aina tyydytty veteen tai virvoitusjuomaan, joten sen parempaa tietoa alkoholitarjonnasta ei ole. 

 

Tarjoilu on pelannut asiallisesti ja nopeasti sekä paikka on aina mennessä ollut siisti. Tilaa on joka kerta ollut ja kesällä pieni terassi mahdollistaa ruokailun ulkona. 

Hintakin on pysynyt ennemmin edullisen puolella verrattuna monen muun paikan vastaavista annoksista pyytämiin hintoihin. Viikottaiset tarjoukset kannattaa tietenkin hyödyntää. :)

Paikka on auki kauppakeskuksen aukioloaikoja pidempään, joten ostoksilta lähtiessä voi vielä käydä nauttimassa ruuan ennen kotiin lähtöä.

Käykää maistamassa, jos liikutte kulmilla. :)

Olisikohan ollut täytettyä pekoniporsasta?
Kuvasta ei saa kunnollista käsitystä annoksen koosta. 

Rapalan valmistamat Angry Bird tuotteet

Piti oikein silmiä hieraista, kun ensimmäisen kerran törmäsin Rapalan uutuuksiin. Angrejä virvelinä, vaappuna, avainperänä, kohoina, laukkuina, vieherasioina ja ties minä muuna. 

Runkona näillä on sama malli kuin Rapala perusmalleilla, mutta väritys on saanut ilmettä aikaiseksi. Rapalalla oli jo jokunen vuosi sitten vihaisen näköinen lyhyt pullea vaappu (olisiko ollut DT tai fat rap?) ja tämä on ihan selvästi seuraava askel siitä. Angry Birds sopii mielestäni ihan yhtä hyvin kalastukseenkin, kun muihinkin sen brändillä myytäviin tuotteisiin.

Jos tällä villityksellä saadaan lapsia kalastamaan niin mukaan voivat lähteä nekin vanhemmat, jotka eivät ole lapsuuden jälkeen hommaa enää kokeilleet. Siitä saattaa kehittyä mukava harrastus molemmille. Tyttöjäkin tuntuu viehättävän pinkit vaaput, kun taas pojille on tarjolla montaa erilaista vaihtoehtoa. Kalastusharrastus on lasten keskuudessa vähentynyt koko ajan ja aikuisistakaan ei enää kovin moni kalalle lähde. Ennemmin istutataan kotona tietokoneella tai käydään muodikkaasti salilla ja ostetaan kalapuikkoja lähikaupan pakasteesta/tonnikalaa hyllystä (siis jos nyt yleensäkään kalaa syödään).

Hinta ei sieltä halvemmasta päästä ole, mutta pysyy vielä kipurajan alapuolella. Vaaput olivat noin kympin luokkaa. 

Itsellä on kokemusta vain DT Pink Birdistä yhdeltä kalastuspäivältä ja siihen otti kiinni nelikiloinen hauki. Okei, yritys oli isoja kukkoahvenia, mutta kai se haukikin lasketaan? 

Nyt sitten kaikki kalaan nauttimaan mukavasta kesäpäivästä!

Tarjoustalon esittelyhyllyn osa.

Lisätietoa:

Rapalan omilta sivuilta, juttua Kalamies.comissa, Hong Kong -tavaratalojen ja Kalasaalis.comin sivuilta.