Laitetaanpa ylös mitä on tullut luettua viime aikoina. Ehdin jo melkein unohtaa, mutta onneksi hoksasin kirjaston palautuskoneelta ottaa kuitin mukaan. Tässä se taas nähdään kuinka pitkään meikäläinen muistaa aikomuksiaan... mutta muistinpas kuitenkin, ainakin tällä kertaa. :)
Nyt on kesän korvalla lukumieltymykset muuttumassa, koska jo viime kerralla mukaan sattui muitakin kuin kotimaisten kirjailijoiden tekemiä dekkareita.
Parilla sanalla voisin muutamaa kirjaa valottaa, mutta linkeistä löytyy lisätietoa sekä kirjailijasta että kirjasta.
Urban Waiten USA:n ja Kanadan rajalle sijoittuvassa dekkarissa kerrotaan huumeiden salakuljettajan yksi pieleen mennyt keikka ja käydään läpi poliisin omia tuntoja oikeasta ja väärästä. Kirja antoi ajattelemisen aihetta siitä mikä on oikein ja onko lain mukaan oikein tehty aina oikein käytännössä kuitenkaan.
Tapio Kuisman kirja Helvetinjärven tapaus on hieman erilainen dekkari, jossa murhan syyt ovat syvällä nuoruudessa ja hieman yllättävät rikoksen tutkimisen tavat vievät kohti ehkä arvattavaakin lopputulosta. Tämä ei kuitenkaan latista kirjan mielenkiintoa.
Murhaavat kirjat oli 20. eri kirjailijan pieniä dekkarinovelleja ja niitä oli mukava lukea silloin kun aikaa oli vähän, mutta kumminkin jotakin halusi lukea. Erilaisia tapauksia juuri sopivassa paketissa hyvin kirjoitettuna.
Tässähän nämä eli
Ata Hautamäki: Kadonneet muistot
Risto Juhani: Ei tikkua ristiin
Tapio Kuosma: Helvetinjärven tapaus
Matti Laine: Ammattilainen
Matti Laine: Pahojen miesten seura
Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet
Tuomas Lius ja Kimmo Puustinen: Keisari
Heleena Lönnroth: Silmä silmästä
Jarkko Sipilä: Mitään salaamatta
Taavi Soininvaara: Pakonopeus, (haastattelu Ylen arkistossa)
Tero Somppi: Särkyvää
Urban Waite: Pelon rajalla
Mari Jungestedt: Hiljaisuuden hinta
Murhaavat kirjat (toim. Cynthia Manson): 20 parasta kirjallista murhaa kautta aikojen
maanantai 27. toukokuuta 2013
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Sadepäivä katsellessa Härmää
Sataa, sataa, ropisee... ja taas sataa...
Mietittiin pitkään, että mitähän sitä oikein tekisi? Sade ei innostanut lähtemään ulos ja sisälläkin alkoi olla jo tylsää. Ahaa, katsotaampas elokuva! Kuningasidea, mutta mä en tosiaankaan halua tonne ulos kastumaan ja hakemaan sitä leffaa Makuunista. Ehdotus alkoi kuitenkin itämään ja Makuunin sivuja selatessa muistui mieleen myös nettivuokraus. Vähän se ensin alkuun arvelutti, kun itsellä ei ole mikään huippuunsa viritetty laajakasita. Maksaminen kävi kätevästi verkkotunnuksilla ja leffa alkoi nopeasti. Sähköpostiin tuli vielä linkki, jolla olisi leffan voinut katsoa uudestaan 24 tunnin kuluessa. Luulenpa, että vuokraan joskus toistekkin tuolta, koska uutuudetkin saa varmasti eikä tarvitse tuijottaa Makuunissa tyhjää hyllypaikkaa.
Härmä valikoitui elokuvaksi pienimmäiseni suosituksesta ja sattui vielä olemaan siinä etusivulla 10 katsotuimman joukossa.
Härmästä ei tullut mieleen muuta kuin häjyt ja puukot. Sitähän elämäähän 1800-luvulta leffa sisälsi ja kertomus oli uskottava. Hetkeäkään ei ollut tunne, että näin ei olisi voinut tapahtua. Välitalon isäntä testamenttaa ison talonsa nuorimmaiselle pojalleen ja esikoinen jää häjyn luonteensa takia ilman. Tätähän ei Esko suvaitse vaan hävittää testamentin molemmat puoliskot ja tappaa isänsä. Nuoremman pojan morsiantakin havittelee itselleen vaimoksi. Eskon pahnasuopuutta pelkäävät kaikki vallesmannia myöten eikä kukaan uskalla vastaan puhua. Matti on aivan liian kiltti ja kärsii tästä useampaankin otteeseen. Lopussa kumminkin kiitos seisoo ja onni astuu uudelleen taloon. :)
Kannattaa katsoa, jos vähänkin vanha historia kiinnostaa. Tässä elokuvassa ei ehkä rakkaustarina nouse tärkeimmäksi juonen käänteeksi vaan veljesten välinen taistelu. Välillä hyvä niinkin. Näyttelijäsuoritukset ovat uskottavia ja muutamaan hahmoon tulee samaistuttua enemmänkin. Näyttelijäkaartissa on suomen parhaimmistoa, kuten Leppilampi, Hirviniemi, Tilkanen, Hietalahti, Tola, Petelius, Mäkelä jne.
Linkkejä
http://www.harmaelokuva.fi/ Elokuvan omat sivut
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Taas kipeänä ja ulkona tapahtuu kaikkea kivaa :(
Samana viikonloppuna oli suunnitteilla vaikka mitä mukavaa tekemistä. Sain pikku broidilta liput Outdoor-messuille Myyrmäkeen ja arvatkaa vaan harmittaako tosi paljon, kun en päässyt sinnekkään räkäpallona. Messuilla olisi ollut kaikkea todella mielenkiintoista ulkoiluun liittyen. Tämä lisäksi olisi ollut Pop Up-ravintolapäivät, markkinoita ja tosi paljon muita mielenkiintoisia tapahtumia.
Toivottavasti te kaikki muut nautitte ihanasta viikonlopusta!
 |
maanantai 13. toukokuuta 2013
Kesän ensimmäinen voikukka
Se on kuulkaas kesä nyt. Ensimmäinen voikukka loisti keltaisenaan tien pientareella ja parin päivän päästä niitä oli siinä kokonainen keltainen peitto. Nättiä väriähän nämä antavan kukkiessaan maastoon, mutta en oikein näistä ole muuten välittänyt. Pölyttävät valkoista mattoa ympäriinsä ja sitten niitä seuraavana kesänä tunkeenkin jo pihalla joka paikasta vieden sen alkuperäisen kasvin tilan.
Tätä kasvia vaan pitäisi osata hyödyntää, mutta eihän me nykyihmiset sitä tehdä. Muistelen jonkun joskus lapsuudessani tehneen voikukista viiniä, mutta siihen se sitten jäikin. Nyt katselin vähän netistä ja huomasin kuinka monipuolisesti käytettävästä kasvista loppujen lopuksi onkin kyse. Mietin kovasti, että uskaltaisikohan noita reseptejä kokeilla. Ruokamyrkytystä kun en kumminkaan haluaisi alkaa potemaan...
Kaikkien voikukkien suvun alkukoti on Keski-Aasian vuoristossa ja sieltä ne ovat levinneet ympäri maailmaa eri kasvuolosuhteisiin.
Voikukka on monivuotinen lehtiruusukkeellinen kasvi, jonka kaikki osat sisältävät karvaanmakuista maitiaisnestettä. Ne lisääntyvät ilman pölytystä kehittyneistä siemenistä ja eri lajien tunnistaminen on erittäin vaikeaa. Siemenet ovat kovakuorisen pähkylän sisällä, jota kannattavat tuulessa sateenvarjomaiset höytyvät. Siemenet säilyvät itämiskykyisinä vuosikausia ja lisääntyminen juurenpalasista on erittäin tehokasta. Siemenet ovat tärkeä ravinto pikkulinnuille ja runsaan meden tuottamisen ansiosta se on myös hyvä mehiläiskasvi.
Suomessa esiintyvät voikukkalajit jakaantuvvat kuuten eri ryhmään.
Voikukan rohdoskäytön aloittivan arabit jo 1000-luvulla ja 1500-luvulla se oli jo apteekkarien yleisesti käytössä oleva lääkeaine. Sillä todettiin olevan nestettä poistava vaikutus. Kasvin lehdet sisältävät paljon glukosidejä, apigeniinejä ja luteoliinejä, jotka lisäävät virtsaneritystä yhdessä voikukan suuren kaliumpitoisuuden kanssa. Voikukan juuri lisää sapeneritystä, edistää ruuansulatusta ja vahvistaa maksaa.
Kiinalaiset käyttävät sitä vielä paljon yrttilääkinnässä ja he ovat todenneet sillä olevan verta puhdistavia ja kuumetta alentaviea vaikutuksia.
Voikukan maku ei ole ehkä kaikista herkullisin, sillä se maistuu kitkerältä. Toisaalta juuri ne kitkerät maut ovat terveyttä edistäviä. Salaatiksi sitä kannattaa kerätä keväällä varjoisilta paikoilta, joilloin maku on miedoimmillaan.
Ravintoaineina löytyy paljon C- ja A-vitamiinia, kalsiumia, rautaa ja muita kivennäisaineita. Nitraatteja voikukka sisältää vähemmän kuin viljellyt salaatit.
Lehdistä saa makua salaattiruokiin,niitä voi lisätä muhennoksiin ja keittoihin. Ne sisältävät mm. luteoliinia, apigeniinia ja apigeniiniglykosideja.
Kukista voi tehdä viiniä, simaa ja kaljaa tai niitä voi jopa syödä sellaisinaan kiehautettuina/hapatettuina. Lehdet sisältävät melkein kolminkertaisen määrän ravintoaineita muihin salaattikasveihin verrattuna.
Juuria voidaan keittää ja käyttää ruokien lisäkkeenä tai paahtamalla niistä on saatu kahvinkorviketta sota-aikana sitä on käytetty niin Suomessa kuin Saksassakin. Juuri sisältää 25% inuliini-nimistä tärkkelystä, josta on valmistettu alkoholia. Juuret on kerättävä aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä, jolloin ravintoarvot ovat korkeimmillaan.
Kosmetiikassa sillä hoidetaan rasvaista, suurihuokoista ja häiriintynyttä ihoa. Se puhdistaa ja kirkastaa ihoa kasvovesissä, ihoöljyissä, naamioissa, kasvohöyrytyksessä ja kylvyissä.
Villan värjäyksessä tuoreista kukista saadaan alunalla purettamalla punaista ja keltaista väriä sekä juurista oranssinkeltaista väriä. Ilman puretusainetta juurista tulee magentanpunaista ja kuparinruskeaa väriä. Violetiksi värjäystä on käytetty Irlannissa.
Ja taas pari linkkiä...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Voikukka
http://www.yrttitarha.fi/kanta/voikukka/
http://yle.fi/uutiset/voikukka_on_joka_pihan_salaattikasvi/6162953
http://www.frantsila.com/portfolio/voikukka/
http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/terveys/voikukka-poistaa-nestetta
Tätä kasvia vaan pitäisi osata hyödyntää, mutta eihän me nykyihmiset sitä tehdä. Muistelen jonkun joskus lapsuudessani tehneen voikukista viiniä, mutta siihen se sitten jäikin. Nyt katselin vähän netistä ja huomasin kuinka monipuolisesti käytettävästä kasvista loppujen lopuksi onkin kyse. Mietin kovasti, että uskaltaisikohan noita reseptejä kokeilla. Ruokamyrkytystä kun en kumminkaan haluaisi alkaa potemaan...
Kaikkien voikukkien suvun alkukoti on Keski-Aasian vuoristossa ja sieltä ne ovat levinneet ympäri maailmaa eri kasvuolosuhteisiin.
Voikukka on monivuotinen lehtiruusukkeellinen kasvi, jonka kaikki osat sisältävät karvaanmakuista maitiaisnestettä. Ne lisääntyvät ilman pölytystä kehittyneistä siemenistä ja eri lajien tunnistaminen on erittäin vaikeaa. Siemenet ovat kovakuorisen pähkylän sisällä, jota kannattavat tuulessa sateenvarjomaiset höytyvät. Siemenet säilyvät itämiskykyisinä vuosikausia ja lisääntyminen juurenpalasista on erittäin tehokasta. Siemenet ovat tärkeä ravinto pikkulinnuille ja runsaan meden tuottamisen ansiosta se on myös hyvä mehiläiskasvi.
Suomessa esiintyvät voikukkalajit jakaantuvvat kuuten eri ryhmään.
Voikukan rohdoskäytön aloittivan arabit jo 1000-luvulla ja 1500-luvulla se oli jo apteekkarien yleisesti käytössä oleva lääkeaine. Sillä todettiin olevan nestettä poistava vaikutus. Kasvin lehdet sisältävät paljon glukosidejä, apigeniinejä ja luteoliinejä, jotka lisäävät virtsaneritystä yhdessä voikukan suuren kaliumpitoisuuden kanssa. Voikukan juuri lisää sapeneritystä, edistää ruuansulatusta ja vahvistaa maksaa.
Kiinalaiset käyttävät sitä vielä paljon yrttilääkinnässä ja he ovat todenneet sillä olevan verta puhdistavia ja kuumetta alentaviea vaikutuksia.
Voikukan maku ei ole ehkä kaikista herkullisin, sillä se maistuu kitkerältä. Toisaalta juuri ne kitkerät maut ovat terveyttä edistäviä. Salaatiksi sitä kannattaa kerätä keväällä varjoisilta paikoilta, joilloin maku on miedoimmillaan.
Ravintoaineina löytyy paljon C- ja A-vitamiinia, kalsiumia, rautaa ja muita kivennäisaineita. Nitraatteja voikukka sisältää vähemmän kuin viljellyt salaatit.
Lehdistä saa makua salaattiruokiin,niitä voi lisätä muhennoksiin ja keittoihin. Ne sisältävät mm. luteoliinia, apigeniinia ja apigeniiniglykosideja.
Kukista voi tehdä viiniä, simaa ja kaljaa tai niitä voi jopa syödä sellaisinaan kiehautettuina/hapatettuina. Lehdet sisältävät melkein kolminkertaisen määrän ravintoaineita muihin salaattikasveihin verrattuna.
Juuria voidaan keittää ja käyttää ruokien lisäkkeenä tai paahtamalla niistä on saatu kahvinkorviketta sota-aikana sitä on käytetty niin Suomessa kuin Saksassakin. Juuri sisältää 25% inuliini-nimistä tärkkelystä, josta on valmistettu alkoholia. Juuret on kerättävä aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä, jolloin ravintoarvot ovat korkeimmillaan.
Kosmetiikassa sillä hoidetaan rasvaista, suurihuokoista ja häiriintynyttä ihoa. Se puhdistaa ja kirkastaa ihoa kasvovesissä, ihoöljyissä, naamioissa, kasvohöyrytyksessä ja kylvyissä.
Villan värjäyksessä tuoreista kukista saadaan alunalla purettamalla punaista ja keltaista väriä sekä juurista oranssinkeltaista väriä. Ilman puretusainetta juurista tulee magentanpunaista ja kuparinruskeaa väriä. Violetiksi värjäystä on käytetty Irlannissa.
 |
| Taraxacum officinale |
Ja taas pari linkkiä...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Voikukka
http://www.yrttitarha.fi/kanta/voikukka/
http://yle.fi/uutiset/voikukka_on_joka_pihan_salaattikasvi/6162953
http://www.frantsila.com/portfolio/voikukka/
http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/terveys/voikukka-poistaa-nestetta
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Hyvää Äitienpäivää!
Hei, taas se on Äitienpäivä!
Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät näistä päivistä isommin välitä tai niihin muutenkaan panosta. Jos äitiä/isää/ystävää jne ei muisteta arkena niin mitä varten sitä pitäisi sitten vain yhtenä päivänä vuodessa muistaa? Ymmärän kyllä, että joillekkin juhlista pitävälle ihmiselle se vastaa varmaankin juhlinnaltaan toista syntypäivän viettoa.
Kahvia toki keitän ja vähän parempaa tarjottavaa laitan sekä tietysti käyn omalla äidilläni pienen paketin kera. Lapset olivat tänä vuonna keksineet sellaiset lahjat mistä todella pidän. Ei siis mitään turhaa rihkamaa tai turhan kallista, onneksi. :) Kiitosta vaan vielä kerran.
Pari sanaa historiasta...
Ensimmäisen kerran Äitienpäivän viettoa ehdotti vuonna 1872 runoilija Julia Ward Howe Yhdysvalloissa, mutta ehdotus ei vielä silloin saannut kannatusta. Vasta Anna Jarvisin äidin kuolemasta 1905 ja Annan sen jälkeisen aktiivisen tominnan antisosta se saatiin ensimmäisen kerran vietettyä. Anna halusi kunnioittaa äitiään ja sai puuhattua Andrewsin metodistikirkkoon muistojuhlan kaikille äidille 12. toukokuuta 1907. Vuonna 1914 presidentti Wilson määräsi toukokuun toisen sunnuntain kansalliseksi juhlapäiväksi.
Juhlapäivää juhlitaan useissa eri maissa, mutta sen paikka vaihtelee ko. maan oman määrityksen mukaisesti.
Suomessa Äitienpäivää on juhlittu vuodesta 1918 lähtien. Sen toi Suomeen kansanedustaja Wilho Reima ja aluksi sitä vietettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina. Vuonna 1927 päivä siirrettiin toukokuun toiseen sunnuntaihin.
Kukkien tuominen äidille sai alkunsa 1930-luvulla ja silloin usein kukat olivat valkovuokkoja.
Jatkosodan aikaan 1942 sotamarsalkka Mannerhein antoi päiväkäskyn, että kaikille Suomen äideille on annettu Vapaudenristin kunniamerkki.
Tasavallan presidentti jakaa vuosittain ansioituneille äideille kunniamerkkejä.
Hmm... itse olen aina ihmetellyt millä ansioilla juuri ne äidit valitaan? Suomessa varmasti olisi paljon enemmäkin ansioituneita äitejä.
Viettäkää mukava Äitienpävä!
Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät näistä päivistä isommin välitä tai niihin muutenkaan panosta. Jos äitiä/isää/ystävää jne ei muisteta arkena niin mitä varten sitä pitäisi sitten vain yhtenä päivänä vuodessa muistaa? Ymmärän kyllä, että joillekkin juhlista pitävälle ihmiselle se vastaa varmaankin juhlinnaltaan toista syntypäivän viettoa.
Kahvia toki keitän ja vähän parempaa tarjottavaa laitan sekä tietysti käyn omalla äidilläni pienen paketin kera. Lapset olivat tänä vuonna keksineet sellaiset lahjat mistä todella pidän. Ei siis mitään turhaa rihkamaa tai turhan kallista, onneksi. :) Kiitosta vaan vielä kerran.
Pari sanaa historiasta...
Ensimmäisen kerran Äitienpäivän viettoa ehdotti vuonna 1872 runoilija Julia Ward Howe Yhdysvalloissa, mutta ehdotus ei vielä silloin saannut kannatusta. Vasta Anna Jarvisin äidin kuolemasta 1905 ja Annan sen jälkeisen aktiivisen tominnan antisosta se saatiin ensimmäisen kerran vietettyä. Anna halusi kunnioittaa äitiään ja sai puuhattua Andrewsin metodistikirkkoon muistojuhlan kaikille äidille 12. toukokuuta 1907. Vuonna 1914 presidentti Wilson määräsi toukokuun toisen sunnuntain kansalliseksi juhlapäiväksi.
Juhlapäivää juhlitaan useissa eri maissa, mutta sen paikka vaihtelee ko. maan oman määrityksen mukaisesti.
Suomessa Äitienpäivää on juhlittu vuodesta 1918 lähtien. Sen toi Suomeen kansanedustaja Wilho Reima ja aluksi sitä vietettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina. Vuonna 1927 päivä siirrettiin toukokuun toiseen sunnuntaihin.
Kukkien tuominen äidille sai alkunsa 1930-luvulla ja silloin usein kukat olivat valkovuokkoja.
Jatkosodan aikaan 1942 sotamarsalkka Mannerhein antoi päiväkäskyn, että kaikille Suomen äideille on annettu Vapaudenristin kunniamerkki.
Tasavallan presidentti jakaa vuosittain ansioituneille äideille kunniamerkkejä.
Hmm... itse olen aina ihmetellyt millä ansioilla juuri ne äidit valitaan? Suomessa varmasti olisi paljon enemmäkin ansioituneita äitejä.
Viettäkää mukava Äitienpävä!
perjantai 10. toukokuuta 2013
Ulla Tapaninen Teatteriravintola Koomikossa
Katajan Janne on taas saanut jotakin uutta aikaiseksi toukokuun alussa ja pitihän sitä heti tilaisuuden tullen käydä testaamassa. Millä se Janne aina jaksaa porhaltaa eteenpäin?
Lippujen hinnat vaihtelevat esiintyjän/ien mukaan 12 eurosta alle viiteen kymppiin ilman dinneriä. Esiintyjät ovat kokeneita ja jo nimeä saaneita eli mitään takametsästä lavalle kiskaistuista karpaaseista ei ole kyse. Jope Ruonansuu on esiintyjistä kallein. Osa esityksistä on jo ehditty myydä loppuun, mutta aina kannattaa kysyä peruutuspaikkoja. ;)
Esityksiä on perjantaisin ja lauantaisin yleensä yksi illassa, mutta muutamana kertana on ensin esitys alkuillasta ja sitten vielä sen jälkeen kello 23.00 alkava toisen esiintyjän esitys. Molempina iltoina ovet avataan kello 18.00 ja esitys alkaa 20.15. Varsinkin tuo perjantain alkamisaika on monelle pidemmälle työssä käyvälle aika kiireellinen, mutta toisaalta sieltä pääsee sitten aikaisin nukkumaan tai jatkamaan iltaa muualle.
Ja sitten pari sanaa omasta illasta...
Paikka oli pieni ja täynnä vanhanajan glamouria. Savuista tunnelmaa, tähtien valokuvia seinillä paksuissa kultaisissa kehyksissä, väri- ja huonekalujen maailma kuin suoraan vanhasta kapakasta. Taustalla soiva musiikki ilmensi paikan tunnelmaa.
Takit menivät narikkaan kuin itsestään ja hovimestari johdatti pöytiin ovelta. Janne itse hääri seremoniamestarina ja tarjoilijatkin tulivat esittäytymään pöytiin. Ei tosiaankaan tarvinnut kuin sormea nostaa niin pian tarjoilija oli jo pöydän vieressä. Plussaa saa erittäin kohtelias ja palvelualtis henkilökunta olematta kumminkaan lipevä.
Lippuja sai joko dinnerillä tai ilman. Dinnerin hinnaksi tuli 14 euroa ja se on mielestäni edullinen, koska kyseessä on alkukeiton, pääruoan (liha/kasvis vaihtoehto) ja jälkiruuan sisältämä menu. Tässä pitää tosin muistaa, että ruokailu ei ole itse päätarkoitus ja jos olet erittäin nälkäinen saattaa aterian koko tuntua pieneltä. Myöskään useampaa vaihtoehtoa dinnerille ei ole tarjolla (esim. kana tai kala), mutta se ei ehkä haittaa jos harvakseltaan käy. Omaan suuhun kyllä sopi lipstikkakeitto, hunajapaahdettua possun filettä bataattivaahdolla ja porkkana-chilikastikkeella sekä jälkiruokana raikaita metsämarjoja hunnutettuna valkosuklaalla. Ruokajuomana oli vesi, mutta mikäli haluaa vähän tujumpaa juotavaa, niin paikalla on anniskeluoikeudet ja juomaa voi tilata koko illan ajan.
Itse illan esitys alkoi jälkiruuan tultua pöytään ja Ulla osasi ottaa lavan hyvin haltuunsa. Rentoa ja mukaansa tempaavaa juttua riitti Lava-ammuntaa 3:n merkeissä noin tunnin verran. Kesken esityksen laittoi vielä pullon Koskenkorvaa kiertämään josta jokainen katsoja sai ottaa korkillisen. Täytyihän se maistaa ja todeta, että ehtaa tavaraa se oli. Naurua riitti ja monesti oli pakko kesken esityksenkin laittaa lapasia yhteen. Saimme taputettua Ullan takaisin lavalle vielä yhden vitsin ajaksi ja sitten se hupi oli ohi. Olisihan sitä katsellut pidempäänkin, mutta rajansa kaikella kuitenkin. :)
Ei sitten muuta, kuin lasku pöytään ja kavereiden kanssa juttelemaan rauhalliseen jatkopaikkaan illan esityksestä...
Yritin ottaa pari kuvaa paikasta, mutta kännykällä ei saanut sellaisia kuvia, että niistä saisi mitään selvää. :( Nyt ei auta muu kuin kaikkien käydä itse katsomassa paikka. Kotisivut löytyvät www.teatteriravintolakoomikko.fi.
Lippujen hinnat vaihtelevat esiintyjän/ien mukaan 12 eurosta alle viiteen kymppiin ilman dinneriä. Esiintyjät ovat kokeneita ja jo nimeä saaneita eli mitään takametsästä lavalle kiskaistuista karpaaseista ei ole kyse. Jope Ruonansuu on esiintyjistä kallein. Osa esityksistä on jo ehditty myydä loppuun, mutta aina kannattaa kysyä peruutuspaikkoja. ;)
Esityksiä on perjantaisin ja lauantaisin yleensä yksi illassa, mutta muutamana kertana on ensin esitys alkuillasta ja sitten vielä sen jälkeen kello 23.00 alkava toisen esiintyjän esitys. Molempina iltoina ovet avataan kello 18.00 ja esitys alkaa 20.15. Varsinkin tuo perjantain alkamisaika on monelle pidemmälle työssä käyvälle aika kiireellinen, mutta toisaalta sieltä pääsee sitten aikaisin nukkumaan tai jatkamaan iltaa muualle.
Ja sitten pari sanaa omasta illasta...
Paikka oli pieni ja täynnä vanhanajan glamouria. Savuista tunnelmaa, tähtien valokuvia seinillä paksuissa kultaisissa kehyksissä, väri- ja huonekalujen maailma kuin suoraan vanhasta kapakasta. Taustalla soiva musiikki ilmensi paikan tunnelmaa.
Takit menivät narikkaan kuin itsestään ja hovimestari johdatti pöytiin ovelta. Janne itse hääri seremoniamestarina ja tarjoilijatkin tulivat esittäytymään pöytiin. Ei tosiaankaan tarvinnut kuin sormea nostaa niin pian tarjoilija oli jo pöydän vieressä. Plussaa saa erittäin kohtelias ja palvelualtis henkilökunta olematta kumminkaan lipevä.
Lippuja sai joko dinnerillä tai ilman. Dinnerin hinnaksi tuli 14 euroa ja se on mielestäni edullinen, koska kyseessä on alkukeiton, pääruoan (liha/kasvis vaihtoehto) ja jälkiruuan sisältämä menu. Tässä pitää tosin muistaa, että ruokailu ei ole itse päätarkoitus ja jos olet erittäin nälkäinen saattaa aterian koko tuntua pieneltä. Myöskään useampaa vaihtoehtoa dinnerille ei ole tarjolla (esim. kana tai kala), mutta se ei ehkä haittaa jos harvakseltaan käy. Omaan suuhun kyllä sopi lipstikkakeitto, hunajapaahdettua possun filettä bataattivaahdolla ja porkkana-chilikastikkeella sekä jälkiruokana raikaita metsämarjoja hunnutettuna valkosuklaalla. Ruokajuomana oli vesi, mutta mikäli haluaa vähän tujumpaa juotavaa, niin paikalla on anniskeluoikeudet ja juomaa voi tilata koko illan ajan.
Itse illan esitys alkoi jälkiruuan tultua pöytään ja Ulla osasi ottaa lavan hyvin haltuunsa. Rentoa ja mukaansa tempaavaa juttua riitti Lava-ammuntaa 3:n merkeissä noin tunnin verran. Kesken esityksen laittoi vielä pullon Koskenkorvaa kiertämään josta jokainen katsoja sai ottaa korkillisen. Täytyihän se maistaa ja todeta, että ehtaa tavaraa se oli. Naurua riitti ja monesti oli pakko kesken esityksenkin laittaa lapasia yhteen. Saimme taputettua Ullan takaisin lavalle vielä yhden vitsin ajaksi ja sitten se hupi oli ohi. Olisihan sitä katsellut pidempäänkin, mutta rajansa kaikella kuitenkin. :)
Ei sitten muuta, kuin lasku pöytään ja kavereiden kanssa juttelemaan rauhalliseen jatkopaikkaan illan esityksestä...
Yritin ottaa pari kuvaa paikasta, mutta kännykällä ei saanut sellaisia kuvia, että niistä saisi mitään selvää. :( Nyt ei auta muu kuin kaikkien käydä itse katsomassa paikka. Kotisivut löytyvät www.teatteriravintolakoomikko.fi.
torstai 2. toukokuuta 2013
Tämän kevään ensimmäiset vuokot
Leskenlehtien jälkeen tulee bongattua seuraavana kevään merkkinä valkovuokkoja ja siitä sitten parin päivän päästä sinivuokot. Tänä vuonna kävi sikäli hassusti, että samalla kertaa löytyi vierekkäin molemmat. Tuli käveltyä pellonreunaa ja sieltähän ne ensimmäiset avoimet kukat työntyivät vanhan heinän seasta esiin.
Leskenlehdistä sain idean käydä kurkkaamassa vähän tietoja vuokoista ja löytyihän sieltä vaikka mitä kivaa. Ei sitä koulussa lukemaansa enää tällä iällä muista... :)
Murskattua tuoretta valkovuokkoa on käytetty kansanlääkinnässä reumatismin hoitoon.
Sinivuokkoakin käytettiin ennen aikaan rohdoskasvina maksan ja munuaisten sairauksiin sekä veren tyrehdyttämiseen, mutta nykyään on todettu myrkylliseksi.
Valkovuokosta
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/valkovuokko
http://oppiminen.yle.fi/kasvit-sienet/kasvilajeja/valkovuokko
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valkovuokko
http://suomisanakirja.fi/valkovuokko
Sinivuokkoista
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/sinivuokko
http://oppiminen.yle.fi/kasvit-sienet/kasvilajeja/sinivuokko
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sinivuokko
http://www.suomisanakirja.fi/sinivuokko
Leskenlehdistä sain idean käydä kurkkaamassa vähän tietoja vuokoista ja löytyihän sieltä vaikka mitä kivaa. Ei sitä koulussa lukemaansa enää tällä iällä muista... :)
Murskattua tuoretta valkovuokkoa on käytetty kansanlääkinnässä reumatismin hoitoon.
 |
| Anemone nemorosa on Uudenmaan maakuntakukka. |
Sinivuokkoakin käytettiin ennen aikaan rohdoskasvina maksan ja munuaisten sairauksiin sekä veren tyrehdyttämiseen, mutta nykyään on todettu myrkylliseksi.
 |
| Hepatica nobilis on myös Hämeen maakuntakukka. :) |
Valkovuokosta
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/valkovuokko
http://oppiminen.yle.fi/kasvit-sienet/kasvilajeja/valkovuokko
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valkovuokko
http://suomisanakirja.fi/valkovuokko
Sinivuokkoista
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/sinivuokko
http://oppiminen.yle.fi/kasvit-sienet/kasvilajeja/sinivuokko
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sinivuokko
http://www.suomisanakirja.fi/sinivuokko
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Hyvää Vappua kaikille!
Taas se vappu tulla tupsahti ihan varkain. Juuri selvitty pienimmäisen synttäreistä ja heti pitäisi olla juhlimassa vappua. Täyttyy sanoa, että itsellä ei kamalasti ollut tuota juhlamieltä lähteä mihinkään tai alkaa tekemään vappuruokia, kun työputken onnistuin saamaan juuri molemmille puolille juhlaa. Yritin siinä sitten kysellä minkälaista menoa tai muuta tekemistä olisi mahdollisesti muilla mielessä, mutta eipä heilläkään mitään kuningasideaa ollut. Vietettiin sitten iltaa kotona leffan ja pienen suolaisen merkeissä. Ipanalle annoin Makuunissa käyntikeikan ja sieltä oli valikoitunut mukaan Rakkauden rasvaprosentti. Oli juuri sellainen pätkä mitä halusin katsoa eli ei tarvinnut ikävystyä kuoliaaksi eikä pelätä niin, että hampaat kalisivat yhteen. Sopi siis oikein hyvin tunnelmaan ja sai nauruhermot kutkuamaan, mutta ei aiheuttanut seuraavaksi päiväksi vatsalihasten kramppausta. :) Laitan muutaman linkin tuonne loppuun...
Lounaatkin jätettiin väliin ja syötiin vain ihan tavallista kanasalaattia sekä vietettiin leppoisaa vapaa päivää.
Ilmapalloja ja muuta tilpehööriä oli jo prinsessasynttäreiltä valmiina eikä siihen sitten tarvinnut paljon muuta laittaakaan. Yleensä ollaan leivottu ainakin munkkeja ja simaa on ollut tarjolla enemmänkin, mutta nyt simakin tuli jo valmiina. Pari vappupalloa sentään käytiin ostamassa, että edes joku perinne säilyi. Ensi vuonna sitten enemmän ja täytyyhän ne perinteiset sima sekä munkkireseptitkin saada tänne...
Itseäni alkoi kiinnostaa vapun historia ja pitihän sitä selvitellä edes pikkuisen pintaa raapaisemalla. Jotenkin aina pitänyt sitä työläisten juhlana puheineen sekä kulkueineen ja ihmetellyt mitä ne valkolakit siellä tekevät... Yritän olla tekemättä pitkää sepustusta ja jos aihe enemmälti kiinnostaa niin laitan jokusen linkin loppuun niin niistä pääsee syvemmälle aiheeseen.
Vappu on ollut virallinen liputuspäivä vuodesta 1978 (1979?) ja se on myös suomalaisen työn päivä. Vapussa yhdistyvät kristillinen pyhimyksen muistopäivä, kansainvälinen työväenaate, keskieurooppalainen kevätjuhla, skandinaavien ylioppilaiden iloittelu, moderni katukarnevaali ja perisuomalainen humalanhakuinen juomajuhla.
Suomessa, Ruotsissa, Virossa, Saksassa ja Latviassa vapun juhlinta perustuu muinaiseen valpurinpäivään, muissa maissa joissa vappua juhlitaan perinne juontaa juurensa työväenliikkeen saavutuksiin.
Kristillistä vappua alettiin viettää englantilaissyntyisen abbedissa Walburgis (Walburg, Walborga, Walburga) muistoksi. Hän matkusti veljiensä kanssa saksalaiseen luostariin auttamaan lähetyssaarnaajaa käännytystyössä. Myöhemmin hän ryhtyi nunnaksi veljensä perustamaan luostariin. Walburgis valittiin ensimmäisenä naisena johtamaan luostaria, jossa oli sekä nunnia että munkkeja. Tuohon aikaan sekaluostarissa piti olla aina mies johtajana. Hän huolehti erityisesti tyttöjen opetuksesta, perusti sairaalan ja teki luostaristaan kulttuurityön keskuksen. Hän kuoli helmikuussa 779 ja hänet julistettiin pyhimykseksi 1.5.779. Tämän takia Vappua kutsutaan myös Valborgin päiväksi, valpurinpäiväksi tai valpuriksi. Katolilaisen tavan mukaan noudatettiin vapun päivänä yleisesti työkieltoa, mutta vappu ei ole kuitenkaan suomen kirkoissa ole kirkkopyhä.
Keväällä oli myös paljon pakanallisia juhlapäiviä, jotka aikaa myöten yhdistyivät vappuun. Näitä olivat esimerkiksi Viikinkien hedelmällisyysjuhla, Skottilaisten ja Irlantilaisten kelttiläinen Beltane-juhla ja Saksassa noidat lentelivät pääsiäisen tapaan. Suomessa vietettiin Helaa eli Toukojuhlaa. Helavalkeita sytytettiin karkoittamaan susia ja pahoja henkiä avoimille paikoille sekä lapset juoksivat lehmän kello kaulassa pelloilla karkoittamassa pahoja henkiä. Karjan menestymistä edistettiin monenlaisilla muillakin taioilla. Erilaiset vappusalot kotiutuivat myös suomeen erityisesti rannikolle. Vappuna kuului heti herättyään huudahtaa: "Ka selkääni!" Tämän jälkeen selkä kesti hyvin kesän töissä ja elopellolla.
Pääasiassa vappu oli kuitenkin kaupunkilaisten juhla.
Työlaisten vappu tulee Yhdysvalloista, joka oli perinteinen työpaikkojen vaihtamispäivä tai silloin uusittiin vanhat työsopimukset.
Vuonna 1886 järjestettiin mielenosoituksia, joissa kuoli kymmeniä ihmisiä noin 350 000 osallistuneesta ja seitsemän ihmistä hirtettiin syyllisenä valtion vastustamista. Vappumarssien perinne tulee tästä mielenosoituksesta. Pariisissa 1889 kokoontui työläisten Toinen internationaali ja päätti, että mielenosoituksen uhreja muistettaisiin vappuna.
Eräs vappumarssien vakituisista tunnuksista on aina ollut: "Kaikkien maiden työläiset, liittykää yhteen!" (Pispalan vappujuhlat: Vappu ennen)
Suomessa ensimminen työväen vappu vietettiin vuonna 1898 raittiusliikkeen mielenilmaisuna. Vappuisin alkoi 1900-luvulla olla suuria marsseja ja poliittisia puheita. Säännöllisen vapunpäivänvieton työväenjärjestöt aloittivat Suomessa 1902 ja laki vapun kuulumisesta olla työntekijöille vapaapäivä säädettiin vuonna 1944.
Ylioppilaiden Vappua on vietetty Turun akatemian aikaan 1810-20-luvulla. Ylioppilaiden juhla ajoittui Flooran päivään 1848 alkaen, joka oli toukokuun puolessa välissä. Suomalaiset yliopistot siirsivät juhlan takaisin toukokuun ensimmäiseen päivään 1920-luvulla. Flooran päivänä ylioppilaiden tumma talvilakki vaihdettiin valkoiseen kesälakkiin. Ylioppilaat aloittivat myös juhlinnan jo vapun aattona vapunpäivän sijaan, jolloin opiskelijat alkoivat naukkailla punssia ja boolia.
Helsingissä kuvanveistäjä Ville Valgrenin veistämä Havis Amanda suihkulähdekokonaisuus paljastettiin 1908 Helsingin kauppatorilla ja jo vuonna 1909 huhuttiin Mantan saaneen lakin yöllä päähänsä. Mantaa on lakitettu epävirallisesti säännöllisesti jo vuodesta 1932 lähtien, mutta nykyiseen muotoonsa lakitus vakiintui 1951. Muita lakitettavia patsaita ovat Turkulaisten Lilja, joka on lakitettu jo 1920-luvulta lähtien. Rovaniemellä lakitetaan Jätkäpatsas, Oulussa Franzén, Joensuussa Torsopatsas, Kajaanissa Elias Lönnrot, Jyväskylässä Minna Canth, Lahdessa Hirvi-patsas, Tampereella Suomen Neito-patsas, Kuopiossa Veljmies ja monet muut patsaat ympäri maatamme.
Helsingissä on marssittu vuodesta 1927 ylioppilastalolta Kaivopuistoon ja siitä Ullanlinnanmäelle piknikille. Suomenruotsalaiset marssivat Kaisaniemenpuistoon.
Korkeakoululaiset ovat käyttäneet oppilaitostensa värisiä haalareita 1970-luvulta alkaen ja teekkareillehan vappu on ihan oma lukunsa. Heillä on perinteinen vappulehtensä ja parhaista jäynistä käydään kilpailua.
Vappulounaat ja -konsertit ovat peräisin jo 1900-luvulta, jolloin lähdettiin ravintolaan syömään lounasta ja kuuntelemaan kuorokonsertteja. Kesäravintolat avasivat ovensa. Erilaisia vappulauluja on tehty ja esitetty myös näissä välillä iltaankin venyneissä lounaissa. Koristeet ovat kuuluneet vappuun 1920-luvulta lähtien. Näitä ovat mm. serpentiinit, vappuviukat ja ilmapallot.
Sima mainitaan jo Kalevalan tarinoissa, mutta nykyisen kaltaista simaa on valmistettu jo 1700-luvulta asti. Siman ja munkkien valmistus opittittiin ruotsalaisen Cajsa Wargin keittokirjasta. Simaa tarjoiltiin tuolloin pappiloiden vappukalaaseissa ja 1800-luvulla simanvalmistus yleistyi nopeasti. Siman kanssa tarjoiltavat tippaleivät lienevät alkujaan saksalaisia leivonnaisia ja niitä on tarjoiltu jo 1700-luvulla säätyläiskodeissa sekä 1830-luvulla Helsingin Kaisaniemen ravintolassa.
Suomessa on myyty vuodesta 1908 pieniä rintamerkkejä nimeltä Vappukukka lastensuojelutyön hyväksi. Merkki on pisimpään suomessa myyty merkki.
Muutamia uskomuksia...
Kun vappuna uittaa hevosen, niin paarmat ei pure sitä kesällä.
Jos hanhi nähdään ennen vappua, ei talvi kestä enää kauan. (Perä-Lappi)
Vappuna vasa hangella. (Lappi)
Vappu tulee vasta kainalossa.
Vappu ei ole köyhän ystävä. (Keväällä varastossa vain vähän ruokaa.)
Mitä on Maariana katolla, sitä vappuna vaolla.
Vappu vakan pellolle kantaa, viikon päästä viimeistäänki.
Tipurtius tietä neuvoo, vappu vaot valjastaa, kesän keikkuvan etehen.
Jos vappuna on hyvä sää ja suvituuli, tulee lämmin kesä.
... ja sanontoja
Älä itke ruma lapsi, ostetaan sulle naamari.
Ei tippaleipä tapa, sanoi kondiittori keliaakikolle.
Ja niitä linkkejä vappuun
http://tilastokeskus.fi/tup/tilastokirjasto/vapputilastot.html
http://www.juhlanetti.fi/vuoden-juhlat/vappu
http://www.tunturisusi.com/vappu/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vappu
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/americana/vapun-amerikkalainen-historia
http://www.pispala.fi/vappu/historia.html
http://blog.kansanperinne.net/2010/04/vappu-vapun-perinteita-historiaa.html
http://www.rakentaja.fi/artikkelit/3144/vappuna_juhlitaan_alkavaa.htm
http://fi.wikibooks.org/wiki/Juhlakirja/Vappu
sekä Rakkauden rasvaprosenttiin.
http://www.youtube.com/watch?v=hVPOGpNyXGs traileri
http://www.youtube.com/channel/UCX3IMxv6jbIMHBr9m8G50ig You tubessa
http://www.suomileffa.fi/leffat/leffat/rakkauden-rasvaprosentti/
http://nyt.fi/20121220-elokuva-arvio-rakkauden-rasvaprosentti/
http://www.episodi.fi/elokuvat/rakkauden-rasvaprosentti/
Lounaatkin jätettiin väliin ja syötiin vain ihan tavallista kanasalaattia sekä vietettiin leppoisaa vapaa päivää.
Ilmapalloja ja muuta tilpehööriä oli jo prinsessasynttäreiltä valmiina eikä siihen sitten tarvinnut paljon muuta laittaakaan. Yleensä ollaan leivottu ainakin munkkeja ja simaa on ollut tarjolla enemmänkin, mutta nyt simakin tuli jo valmiina. Pari vappupalloa sentään käytiin ostamassa, että edes joku perinne säilyi. Ensi vuonna sitten enemmän ja täytyyhän ne perinteiset sima sekä munkkireseptitkin saada tänne...
Itseäni alkoi kiinnostaa vapun historia ja pitihän sitä selvitellä edes pikkuisen pintaa raapaisemalla. Jotenkin aina pitänyt sitä työläisten juhlana puheineen sekä kulkueineen ja ihmetellyt mitä ne valkolakit siellä tekevät... Yritän olla tekemättä pitkää sepustusta ja jos aihe enemmälti kiinnostaa niin laitan jokusen linkin loppuun niin niistä pääsee syvemmälle aiheeseen.
Vappu on ollut virallinen liputuspäivä vuodesta 1978 (1979?) ja se on myös suomalaisen työn päivä. Vapussa yhdistyvät kristillinen pyhimyksen muistopäivä, kansainvälinen työväenaate, keskieurooppalainen kevätjuhla, skandinaavien ylioppilaiden iloittelu, moderni katukarnevaali ja perisuomalainen humalanhakuinen juomajuhla.
Suomessa, Ruotsissa, Virossa, Saksassa ja Latviassa vapun juhlinta perustuu muinaiseen valpurinpäivään, muissa maissa joissa vappua juhlitaan perinne juontaa juurensa työväenliikkeen saavutuksiin.
Kristillistä vappua alettiin viettää englantilaissyntyisen abbedissa Walburgis (Walburg, Walborga, Walburga) muistoksi. Hän matkusti veljiensä kanssa saksalaiseen luostariin auttamaan lähetyssaarnaajaa käännytystyössä. Myöhemmin hän ryhtyi nunnaksi veljensä perustamaan luostariin. Walburgis valittiin ensimmäisenä naisena johtamaan luostaria, jossa oli sekä nunnia että munkkeja. Tuohon aikaan sekaluostarissa piti olla aina mies johtajana. Hän huolehti erityisesti tyttöjen opetuksesta, perusti sairaalan ja teki luostaristaan kulttuurityön keskuksen. Hän kuoli helmikuussa 779 ja hänet julistettiin pyhimykseksi 1.5.779. Tämän takia Vappua kutsutaan myös Valborgin päiväksi, valpurinpäiväksi tai valpuriksi. Katolilaisen tavan mukaan noudatettiin vapun päivänä yleisesti työkieltoa, mutta vappu ei ole kuitenkaan suomen kirkoissa ole kirkkopyhä.
Keväällä oli myös paljon pakanallisia juhlapäiviä, jotka aikaa myöten yhdistyivät vappuun. Näitä olivat esimerkiksi Viikinkien hedelmällisyysjuhla, Skottilaisten ja Irlantilaisten kelttiläinen Beltane-juhla ja Saksassa noidat lentelivät pääsiäisen tapaan. Suomessa vietettiin Helaa eli Toukojuhlaa. Helavalkeita sytytettiin karkoittamaan susia ja pahoja henkiä avoimille paikoille sekä lapset juoksivat lehmän kello kaulassa pelloilla karkoittamassa pahoja henkiä. Karjan menestymistä edistettiin monenlaisilla muillakin taioilla. Erilaiset vappusalot kotiutuivat myös suomeen erityisesti rannikolle. Vappuna kuului heti herättyään huudahtaa: "Ka selkääni!" Tämän jälkeen selkä kesti hyvin kesän töissä ja elopellolla.
Pääasiassa vappu oli kuitenkin kaupunkilaisten juhla.
Työlaisten vappu tulee Yhdysvalloista, joka oli perinteinen työpaikkojen vaihtamispäivä tai silloin uusittiin vanhat työsopimukset.
Vuonna 1886 järjestettiin mielenosoituksia, joissa kuoli kymmeniä ihmisiä noin 350 000 osallistuneesta ja seitsemän ihmistä hirtettiin syyllisenä valtion vastustamista. Vappumarssien perinne tulee tästä mielenosoituksesta. Pariisissa 1889 kokoontui työläisten Toinen internationaali ja päätti, että mielenosoituksen uhreja muistettaisiin vappuna.
Eräs vappumarssien vakituisista tunnuksista on aina ollut: "Kaikkien maiden työläiset, liittykää yhteen!" (Pispalan vappujuhlat: Vappu ennen)
Suomessa ensimminen työväen vappu vietettiin vuonna 1898 raittiusliikkeen mielenilmaisuna. Vappuisin alkoi 1900-luvulla olla suuria marsseja ja poliittisia puheita. Säännöllisen vapunpäivänvieton työväenjärjestöt aloittivat Suomessa 1902 ja laki vapun kuulumisesta olla työntekijöille vapaapäivä säädettiin vuonna 1944.
Ylioppilaiden Vappua on vietetty Turun akatemian aikaan 1810-20-luvulla. Ylioppilaiden juhla ajoittui Flooran päivään 1848 alkaen, joka oli toukokuun puolessa välissä. Suomalaiset yliopistot siirsivät juhlan takaisin toukokuun ensimmäiseen päivään 1920-luvulla. Flooran päivänä ylioppilaiden tumma talvilakki vaihdettiin valkoiseen kesälakkiin. Ylioppilaat aloittivat myös juhlinnan jo vapun aattona vapunpäivän sijaan, jolloin opiskelijat alkoivat naukkailla punssia ja boolia.
Helsingissä kuvanveistäjä Ville Valgrenin veistämä Havis Amanda suihkulähdekokonaisuus paljastettiin 1908 Helsingin kauppatorilla ja jo vuonna 1909 huhuttiin Mantan saaneen lakin yöllä päähänsä. Mantaa on lakitettu epävirallisesti säännöllisesti jo vuodesta 1932 lähtien, mutta nykyiseen muotoonsa lakitus vakiintui 1951. Muita lakitettavia patsaita ovat Turkulaisten Lilja, joka on lakitettu jo 1920-luvulta lähtien. Rovaniemellä lakitetaan Jätkäpatsas, Oulussa Franzén, Joensuussa Torsopatsas, Kajaanissa Elias Lönnrot, Jyväskylässä Minna Canth, Lahdessa Hirvi-patsas, Tampereella Suomen Neito-patsas, Kuopiossa Veljmies ja monet muut patsaat ympäri maatamme.
Helsingissä on marssittu vuodesta 1927 ylioppilastalolta Kaivopuistoon ja siitä Ullanlinnanmäelle piknikille. Suomenruotsalaiset marssivat Kaisaniemenpuistoon.
Korkeakoululaiset ovat käyttäneet oppilaitostensa värisiä haalareita 1970-luvulta alkaen ja teekkareillehan vappu on ihan oma lukunsa. Heillä on perinteinen vappulehtensä ja parhaista jäynistä käydään kilpailua.
 |
| © Chiva Congelado Vapun viettoa Havis Amandalla. |
Vappulounaat ja -konsertit ovat peräisin jo 1900-luvulta, jolloin lähdettiin ravintolaan syömään lounasta ja kuuntelemaan kuorokonsertteja. Kesäravintolat avasivat ovensa. Erilaisia vappulauluja on tehty ja esitetty myös näissä välillä iltaankin venyneissä lounaissa. Koristeet ovat kuuluneet vappuun 1920-luvulta lähtien. Näitä ovat mm. serpentiinit, vappuviukat ja ilmapallot.
Sima mainitaan jo Kalevalan tarinoissa, mutta nykyisen kaltaista simaa on valmistettu jo 1700-luvulta asti. Siman ja munkkien valmistus opittittiin ruotsalaisen Cajsa Wargin keittokirjasta. Simaa tarjoiltiin tuolloin pappiloiden vappukalaaseissa ja 1800-luvulla simanvalmistus yleistyi nopeasti. Siman kanssa tarjoiltavat tippaleivät lienevät alkujaan saksalaisia leivonnaisia ja niitä on tarjoiltu jo 1700-luvulla säätyläiskodeissa sekä 1830-luvulla Helsingin Kaisaniemen ravintolassa.
Suomessa on myyty vuodesta 1908 pieniä rintamerkkejä nimeltä Vappukukka lastensuojelutyön hyväksi. Merkki on pisimpään suomessa myyty merkki.
Muutamia uskomuksia...
Kun vappuna uittaa hevosen, niin paarmat ei pure sitä kesällä.
Jos hanhi nähdään ennen vappua, ei talvi kestä enää kauan. (Perä-Lappi)
Vappuna vasa hangella. (Lappi)
Vappu tulee vasta kainalossa.
Vappu ei ole köyhän ystävä. (Keväällä varastossa vain vähän ruokaa.)
Mitä on Maariana katolla, sitä vappuna vaolla.
Vappu vakan pellolle kantaa, viikon päästä viimeistäänki.
Tipurtius tietä neuvoo, vappu vaot valjastaa, kesän keikkuvan etehen.
Jos vappuna on hyvä sää ja suvituuli, tulee lämmin kesä.
... ja sanontoja
Älä itke ruma lapsi, ostetaan sulle naamari.
Ei tippaleipä tapa, sanoi kondiittori keliaakikolle.
Ja niitä linkkejä vappuun
http://tilastokeskus.fi/tup/tilastokirjasto/vapputilastot.html
http://www.juhlanetti.fi/vuoden-juhlat/vappu
http://www.tunturisusi.com/vappu/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vappu
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/americana/vapun-amerikkalainen-historia
http://www.pispala.fi/vappu/historia.html
http://blog.kansanperinne.net/2010/04/vappu-vapun-perinteita-historiaa.html
http://www.rakentaja.fi/artikkelit/3144/vappuna_juhlitaan_alkavaa.htm
http://fi.wikibooks.org/wiki/Juhlakirja/Vappu
sekä Rakkauden rasvaprosenttiin.
http://www.youtube.com/watch?v=hVPOGpNyXGs traileri
http://www.youtube.com/channel/UCX3IMxv6jbIMHBr9m8G50ig You tubessa
http://www.suomileffa.fi/leffat/leffat/rakkauden-rasvaprosentti/
http://nyt.fi/20121220-elokuva-arvio-rakkauden-rasvaprosentti/
http://www.episodi.fi/elokuvat/rakkauden-rasvaprosentti/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)