Pääsiäistapahtumissa kummitytön kanssa

Pitkästä aikaa olimme pääsiäisen ihan kotosalla ja kummitytön kanssa kävimme erilaisissa lapsille suunnatuissa tapahtumissa. Mukavaa oli ja aurinko paistoi lämpimästi eikä tuulikaan isommin haitannut menoa. Monet tapahtumista olivat maksuttomia ja vain muutamaan tapahtumaan oli pieni maksu, joten tapahtumat sopivat tälläiselle tyhjätaskullekin. ;)

Koko pääsiäiskaupunki oli saanut ilmettä koristelluilla pajunoksilla ja kukkasilla.

Ensimmäisenä menimme perinteiseen Noitametsä-fantasiatoimintaradalle, jossa erilaisin tehtävin autoimme noita Eufrosyneä pääsiäisloitsun kanssa. Piti soittaa purkeilla, mennä suon yli, laskea mäestä, tavata shamaani... Onneksi loitsu saatiin kasaan ja mustien nenänpäiden saattelemana jatkoimme matkaamme.

Seuraavaksi tapasimme Ylitalon Morriksen omistajineen, jotka olivat tulleet ilahduttamaan lapsia Hyvänmielen alpakoista. Kovasti kaveri päivysti ja nousi välillä aitauksessaan takajaloille katsastamaan koiria. Isommat lapset saivat syöttää sitä omistajan antamilla pienillä makupaloilla. 

Morris ja omistaja.

Vihreässä talossa oli postikonttori ja mahdolllisuus askarrella pääsiäiskortteja sekä muutama muukin lapsille sopiva työpaja. Me emme käyneet kuin pyörähtämässä koko talossa, koska paljon enemmän hyvällä ilmalla kiinnosti ulkona tekeminen. 

Torilla pääsiäismarkkinoilla oli jos jonkunlaista myyjää, mutta me selvisimme torin läpi ostamatta yhtään mitään. Ei ollut tarvetta lakulle, muikkukukolle, paidoille, laukuille...

Pompotissa osallistuimme luudantekoon, istutimme yllättävän yrtin (voipi tulla jonkinlainen kukkanen), maalasimme munia, kävimme noitien tuunaussalongissa sekä osallistuimme kissojen taikapusseihin. Kissan taikapussista meille tuli kangaskassin lisäksi hieno käsin tehty pinni ja kakkukoristeita. Harmi kun en ehtinyt ottamaan pinnistä kuvaa ennen kuin kummityttö vei sen kotiinsa. Kangaskassille tulikin heti käyttöä, kun saimme kasvin, munat sekä luudan kotiin tuomisiksi. Luuta tosin ei mahtunut kassiin...

Viimeiseksi kohteeksemme jätimme kaupunginmuseon, jossa Wilhelm-hiiren johdolla teimme kierroksen ja tehtäväpolulla etsimme kadonnutta pupua.
Tärkein asia kuitenkin oli museon pihalla olevat eläimet. Hembölen kotieläinpiha oli tuonut näytille pupuja, koiran, lampaita, minipossun, ankkoja, ponin ja aasin. Eläimiä sai harjata ja silittää sekä lampaille voi antaa heinääkin. Sieltähän me emme olisi päässeet enää millään pois, mutta onneksi tunnin kierreltyämme alkoi olla eläimillä päivä täysi ja meilläkin alkoi mahaa jo kurnia. 

Paljon tapahtumia meiltä jäi vielä käymättä, mutta jäihän jotakin odotettavaa seuraavaankin kertaan. 

Kummityttö ja aasi Violetta.