Pinkit syntymäpäivät

Tarkoituksena oli viettää ihan tavalliset pienimmäisen syntymäpäivät, mutta se vain jotenkin lähti käsistä Tiimarissa. 
Noh, aloittaan alusta. Tiimariinhan piti mennä ostamaan vain joitakin pikkujuttuja koristeluun ja muoviset shampanjaan tarkoitetut lasit lasten kouhujuomaa varten. Laseissakin oli muutamaa eri väriä, mutta järkytyksekseni lapseni ilmoitti haluavansa pinkit lasit! Ei oo totta! Sitten otettiin toisenlaisia laseja tarjoiluastioiksi, pinkit pillit, pinkit lautasliinat, pinkit paperiset tarjoilualustat, prinsessa kuviolliset lautaset ja -pöytäliina, pinkkejä ilmapalloja, pinkkiä serpentiiniä ja koristelunauhaa, tiarra... Siinä vaiheessa, kun lapsi oli ostamassa jo pinkkiä tiskiharjaa ja -rättiä, yleispuhdistusainetta ja vessaharjaa huusin pelin Tiimarin osalta poikki. 
Ruokakaupasta piti saada vielä pinkkiä väriainetta, pinkkejä nomparellejä, pinkkejä keksejä, pinkki tulilatva, pinkki kynttilä, pinkkejä vaahtokarkkeja, pinkkiä vessapaperia...

Keittiön kahvipöydästä ehkä kolmasosa kuvassa.

Ehdotin vielä samaan syssyyn vuokrattaisiin kaverisynttäreille prinsessa elokuva, mutta siihen ei sentään suostunut vaan katsoivat jotain enemmän omalle iälleen sopivaa. 
Järkytyksestä selvittyä sain kysyttyä, että mistäs moinen into pinkkiin ja prinsessaan nyt on tullut? "Öö... ööö... Mä oon nyt niin iso, että nää on viimeiset synttärit jona voin leikkiä prinsessaa. Mulla ei koskaan ennen ole ollut prinsessa teemaa", selitti ipana. Tosi on, että koskaan ei olla tyttösynttäreitä vietetty. Lapsukainen on aina halunnut teemaksi jotain poikamaista ja kaikki meikit sekä nuket on lentäneet kaaressa roskiin. 
Saatiinhan me tehtyä aikalailla pinkkejä ruokia ja sisustuksestakin aika vaaleanpunainen. Lapsi otti enemmän kuvia (ja parempia) ja lupasi laitella niitä koneelle jossain vaiheessa, että voin lisätä tänne. Omat kuvat ovat todella surkeita, eikä mulla edes ole kuvia viimeisimmistä sisustuksista tai kattauksista. Ilmapalloja puhalsimme kolmisen kymmentä ja niitä sitten riippui ryhminä serpentiinillä koristeltuna kaikkialla. Pinkkejä liinoja oli pöydillä ja kynttilöitäkin siellä täällä. Olohuoneen dippiastiatkin sekä snacksien astioidenkin piti olla pinkkiä.
Muutaman reseptin taidan taas muistiin kirjoitella, mutta muuten jäädään odottelemaan niitä kuvia...

Pinkit vaahtokarkit

Vaahtokarkkeja
Suklaata
Elintarvikeväriä
Nomparellejä

Sulata suklaa ja kasta vaahtokarkit siihen. Pyöritä vaahtokarkit vielä nomparelleissä ja laita kuivumaan siihen asti, kunnes suklaa on kovettunut.


Pinkin värinen kakku

Kuvassa ensimmäinen harjoittelukakku, minkä ipana koristeli juuri ennen kavereiden tuloa viidessä minuutissa.  Ei ole tässä väreiltäkään lähellä pinkkiä, mitä kakku oikeasti oli...

Kääretorttupohja (kaksi pellillistä)

12 kananmunaa
4,5 dl sokeria
4,5 dl perunajauhoja
3 tl leivinjauhetta
punaista väriainetta

Vaahdota huoneenlämpöiset muna ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. 
Sekoita keskenään perunajauhot ja leivinjauhe. 
Sekoita jauhoseos munasokeri seokseen.
Levitä puolet taikinasta uunipellille leivinpaperin päälle. 
Paista 225 asteisessa uunissa 8 - 10 minuuttia.
Sekoita väriaine seokseen tasaisesti ja paista toinen pohja.
Kumoa torttu jäähtymään sokeroidulle leivinpaperille.

Täyte

2,5 dl kouhukermaa tai esim. Valion vaahtoutuvaa mansikka kermaa
4 dl rahkaa
maun mukaan punaista hilloa

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita siihen muut ainekset.

Päälle

Kermaaahtoa, joka on värjätty punaiseksi ja vaikka esim. mansikoita tai mitä muuta punaista nyt haluatkaan laittaa.

Kasteluun esim. mansikkamehua.

Pääsiäispasha

Pääsiäinen ei ole mitään ilman pashaa! Joku ehkä vannoo mämmin nimeen, mutta itse en ole koskaan siitä pitänyt. Monella eri tapaa olen joutunut maistamaan, mutta ei sitä vaan saa syötyä lusikallista enempää.

Tämä resepti on helppo ja nopea tehdä. Valumisaikaa itsellä menee pari päivää, mutta pashan on kyllä isokin eli tästä tulee noin 20 hengelle.


200 g voita
2 dl sokeria
4 dl kuohu/vispi kermaa
500 g maitorahkaa
2  kananmunaa
1  sitruunan mehu ja raastettu kuori
(1/2 mandariinin raastettu kuori)
4 tl vaniljasokeria
1 dl mantelirouhetta (mielellään kuoritusta tehtyä)
(oman maun mukaan rusinoita/sukaattia hienonnettuna)

Koristeeksi säilykehedelmiä, syötäviä kukkasia tai mikä nyt mielestäsi sopii.

1. Vispaa kerma vaahdoksi.
2. Vispaa toisessa kulhossa voi ja sokeri vaahdoksi.
3. Lisää voiseokseen kaikki muut ainekset. Muista myös kerma. ;)

Laita pasha valumaan juusto- tai pashamuottiin, kahvinsuodattimiin, lävikköön sideharson läpi tai ihan missä saat sen valumaan.

Omasta pashasta ei paljoa kuvattavaa jäänyt, kun kannoin sen kahvipöytään ennen kuin tajusin ottaa siitä kuvaa. :(

Ruukkutulppaaneja.

Banaanikakku tai muffinsit (gluteeniton)

Apua! Vieraat ilmoittaa tulostaan eikä ole kerrassaan mitään tarjottavaa. Ei löydy edes pakastimesta apua ja keksipaketissakin on yksi suolakeksi jäljellä. Keittiön hedelmäkorissa on kaksi jo parhaat päivänsä nähnyttä banaania. Hmmm... mitähän niistä saisi? Muistelin joskus nähneeni reseptin banaanikakkuun ja kirjoittaneeni sen ylös johonkin. Eihän sitä reseptiä sitten nopeasti löytynyt, joten tämä voi olla toisinto jonkun reseptistä (mutta gluteenittomana) tai sitten mukaelma siitä. Maku on kuitenkin osui kohdalleen ja uskon tekeväni joskus ajan kanssa uudestaan.
Valitettavasti aika ei sitten ihan riittänyt koristeiden tekoon päälle (eikä kyllä olisi ollut aineitakaan :( ).


Lämmitä uuni 175 asteeseen.

75g voita
0,5dl maitoa (tai kermaa)
2 kananmunaa
2dl sokeria
2 banaania
3dl gluteenittomia vaaleita jauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl kanelia
0,5dl ruokasoodaa

1. Sulata voi ja lisää siihen maito.
2. Vaahdota munat ja sokeri.
3. Soseuta banaanit (pieniä sattumia saa jäädä).
4. Sekoita jauhot, kaneli, leivinjauhe ja sooda keskenään.
5. Lisää munasokeri vaahtoon voimaito seos.
6. Lisää jauhoseos vähän kerrassaan vatkaten. Jauhoon ei jää möntejä.
7. Laita seos vuokaan/iin. Tarvittaessa voitele vuoka tai muffinsivuoat ja vuoraa gluteenittomalla korppujauholla. Taikinasta tulee 15 kappaletta muffinseja.

Paista uunissa kakkua 55 - 60 min. Muffinseja n. 20. min.

Nämä jäi jäljelle koko satsista...

Hevosenlihasta tullut kohu

Päätinpä pistää itsekin aterimeni tähän paistiin. 
Sitä on aina luullut, että Suomessa on niin tarkka elintarvikevalvonta ettei tuotteeseen pääse livahtamaan muita kuin tuoteselosteessa mainittuja aineita. Tämä kohu todistaa sen, että kaikkeen kannattaa suhtautua täälläkin hieman epäillen. Kyllä tuotetta ostaessa pitää tietää mitä ostaa eli sisällön pitäisi olla sitä mitä paketin kyljessä kerrotaan sen olevan. Eihän sitä voi myydä Eppu Normaalin levyä Popedan kuorilla tai olisi se melkomoinen yllätys löytää Panadol paketista Nitroja. Ravintolassakin tulee luotettua siihen mitä eteen kannetaan eli jos tilaan kanaa niin uskon sen sitä olevan enkä rottaa. Luottamuspulaa alkoi pukata kaikkea puolivalmista/valmista ruokaa kohtaan.

Ei minulla hevosenlihaa vastaan mitään ole. Se on hyvää ja aivan liian vähän sitä on tarjolla ja hintakin on vielä edullista nautaan verrattuna. Liha on matalakolestrolista, vähärasvaista, vähäsuolaista ja lisäksi siinä on rautaa sekä hyvälaatuista proteiinia. Se on myös mureaa, tummaa ja sen syyt ovat karkeat. Muistuttaa aika tavalla hirven lihaa, mutta riistan maku puuttuu. Viimeksi tuli ostettua paistia leivänpäälle, kun kauppahallissa kävin. Siitä tosin on jo aikaa, koska tässä pikku kaupungissa ei sellaista kulttuuria tunneta.

Ranskassa ja Italiassa kasvatetaan hevosia ruokapöytään ja suomessakin oli joskus vastaavanlaista hanketta vireillä (Hyvää hevosesta), mutta kaatui kannattamattomuuteen. Hevonen kasvaa suhteellisen hitaasti ja sille isojen lihasten kasvattaminen on työn takana. Ranskassa näitä työhevostyyppisiä hevosia oli myynnissä ja taisi niitä joku suomalainenkin ostaa pois etteivät joutuneet ruokapöytään. Itse en näe mitään eroa siinä, että kasvaako se nauta ruokapöytään vai hevonen... 

Suomessa hevosia kuolee enemmän kuin niitä tuodaan teurastettaviksi kotimaassa. Osin tämän ymmärrän, koska teuraaksi saanti voi lääkinnällisistä syistä olla mahdotonta, oma kulta halutaan haudata omaan pihaan, osa päätyy ruokapöytään ihmisille tai koirille ja valitettavasti osa lähtee sille viimeiselle pitkälle matkalle ulkomaille huonoissa olosuhteissa.

Teuraaksi tulevalta hevoselta vaaditaan EU-passi. Tämä on outoa, että ne eläimet joilla ei ole EU-passia voivat olla aikanaan täällä syntyneitä ja Suomeen rekisteröityjä. Maksettu siis kaikki tarvittavat rekisteröintimaksut jo kertaalleen ja EU-passia varten pitäisi maksaa kaikki taas uudelleen. 
Tietysti osa on niitä muualta tuotuja paperimattomia tapauksia. 
Ystäväni hevonen joutui tilanteen eteen, että jos tämä keino ei auta niin sitten monttuun. Hevonen on syntynyt Suomessa, rekisteröity, kilpaillut, jättänyt jälkeläisiä ja kaikki rokotus ym. todistukset löytyvät. Se EU-passi kumminkin puuttui... Passin saa hommattua Hippoksesta alle satasen hintaan, mutta se passi pitää olla voimassa puoli vuotta ennen teurastusta. Hevosta ei kuitenkaan voi antaa kitua yli puolta vuotta kipeänä. Tämä takia ystäväni harkitsi antavansa varsasta saakka kasvattamansa hevosen ennemmin ruuaksi tuttavilleen/tuttavien koirille. Aina ei ole mahdollisuutta laittaa hevosta monttuun omaan pihaan ja Honkajoelle vieminenkin on oma veivauksensa. 

Eikä se hevosen lopetus ilmaista ole (jos ei pitäminenkään ;)), joten en ihmettele, että moni hieman pienemmillä varoilla toimeentuleva tarttuu tilaisuuteen myydä hevonen jobbarille, joka vie sen ulkomaille teuraaksi.
Siinä voi tienata muutaman satasen eikä papereita kysellä.
Teurastamoilta sai vuoden 2012 alussa n. 0,30 euroa/kilo ja hevosesta tulee lihaa ehkä n. 200 - 300 kiloa. Hmm... rahassa se tekee reilusti alle satasen. Tähän täytyy sitten lisätä vielä kuljetuskustannukset päälle, koska ihan kaikki teurastamot eivät ota hevosia vastaan. Kaikilla ei ole sitä omaa kuljetuskoppia ja ainakin ne dieselit/bensat pitää maksaa. Teurastus ei siis ole omistajalle mikään tulonlähde.
Osan hevosista lopettaa se vanha tuttu naapurissa asuva metsästäjä koskenkorvapullon hinnalla.  
Lopettaminen eläinlääkärin toimesta kotona/eläinlääkärissa maksaa parisen sataa ja siihen sitten hautaus tai eläinlääkärin velottamat hävityskulut päälle. 
Mikäli kotilopetukseen saa sopivan kimpan hankittua, niin omistaja pääsee kuluitta ja kimppa maksaa kulut lihojen vastineeksi. 
Ruhon hävitys Honkajoella maksaa ilman alveja 200 euroa ja kuljetus 75 euroa. Mikäli satut asumaan keräilyalueen ulkopuolella niin vastaat itse kuljetuksesta ja sen kuluista.
Lemmikkilehdossa hevosen tuhkaus maksaa 610 eurosta 870 euroon ja tähän tietysti kuljetukset päälle. 

Suomessa teurastettu hevosen liha on lähiruokaa ja näin ollen myös puhdasta syötävää. Se tutkitaan tarkkaan ennen myyntiin pääsyä ja sitä ei ole kasvatettu geenimanipuloiduilla rehuilla. Joissakin maissa sen syöminen on tabu ja toisissa taas sitä syödään hyvällä ruokahalulla. Suomessa taitaa useimmin hevosta löytyä metwurstista yhtenä osana. Suosittelen siis maistamaan erimuodoissa ja tekemään oman päätöksen siitä pitääkö vai ei.

Tämä kohu taas opetti sen, että varmasti ruokansa sisällön tietää vain itse kasvattamalla ja tekemällä sen alusta loppuun itse. Siihen tosin ei ole kaikilla mahdollisuutta, mutta ostamalla kotimaisia raaka-aineita voi olla aika varma siitä mitä saa ja tukea samalla suomalaista tuottajaa. :D

Lopuksi vielä muutama resepti mikäli hevosenlihasta haluaa tehdä ruokaa.

Nämä varsat ovat vasta elämänsä alussa eivätkä liity mitenkään kohuun.

Mureita pihvejä sisäfileestä:
Muoteile pihveistä halutun paksuisia ilman lihanuijaa.
Anna lihan lämmetä huoneen lämmössä vartista puoleen tuntiin ennen paistamista.
Lisää nokare voita kuumalle pannulle.
Paista pihvejä pari minuuttia molemmilta puolilta.
Mausta suolalla ja pippurilla.
Nosta pannu pois liedeltä ja anna lihan levätä viitisen minuuttia. Pihvit voi myös laittaa folion sisään lepäämään.

 Lisää reseptejä löytyy mm.
Hippoksen sivuilta .pdf muodossa eli Herkullista hevosenlihasta.

Laskiaispullat

Laskiainen tuli ja meni... ajat sitten. 
Pitkästä aikaa tuli leivottua pullaa ja tällä kertaa päätin kokeilla Arlan uutta gluteenitonta reseptiä. Ohje on tehty 2,5 dl maitomäärään, mutta itse tein siitä 5 dl muunnoksen. Reseptissä itselle oli uutta se, että ensin nostatetaan hiivalla taikina ja ennen leipomista vielä lisätään osa jauhoista ja leivinjauhe. Yleensä olen käyttänyt pulliin vain hiivaa. Noh, kuten kuvasta näkyy niin pullista tuli vähän muhkuraisia, mutta maku oli hyvä ja taikina nousi miltei liikaakin. Seuraavalla kerralla taas tiedän oikean jauhomäärän, enkä turhaan tuijota reseptin määrään. Yleiskoneella vatkaus (jos sellaisen omistaa) olisi helpottanut jauhon sekoittamista tasaiseksi. 

Piti ennen leipomista vielä Googlettaa mitä kummaa on FiberHusk-jauhe ja sieltähän paljastui takaa ihan tavallinen psyllium.

Täytteeksi tuli vain kermaa ja hilloa. En jaksanut alkaa vääntämään mitään pullien sisustasta niin kuin ohjeessa on ja mantelimassa ei vaan muuten ole suun mukaista.

Voiko tätä nyt pullaksi kutsua...?

Taikinaan tarvitaan (5 dl):

150 g voita
5 dl maitoa
50 g hiivaa
1,5 dl sokeria
vähän suolaa
2 tl kardemummaa
3 kananmunaa (joista yksi voiteluun)
1 rkl psyllium-jauhetta
14 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta (itsellä Sunnuntai)
3-4 tl leivinjauhetta

Täytteeksi:
Hilloa/mantelimassaa
kermaa

Valmistus:
Sulata voi.
Lämmitä maito max. 37 asteiseksi. Älä jätä kuitenkaan viileäksi! 
Murenna hiiva kulhoon ja lisää maito johon on lisätty voi. Sekoita kunnes hiiva liukenee. 
Lisää sokeri, suola, kardemumma, kaksi munaa, psyllium-jauhe ja 12 dl jauhoja. Vaivaa taikina tasaiseksi.
Anna nousta n. 30 min vedottomassa paikassa.
Sekoita leivinjauhe 2 dl :aan jauhoja ja työstä seos taikinaan. 
Leivo pullat (pitäisi tulla 24 kappaletta) ja anna niiden kohota n. 20 min.
Voitele pullat vatkatulla kananmunalla ja paista uunin keskiosassa 10 - 12 min 200 asteessa.
Jäähdytä ritilällä ja täytä.