Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät näistä päivistä isommin välitä tai niihin muutenkaan panosta. Jos äitiä/isää/ystävää jne ei muisteta arkena niin mitä varten sitä pitäisi sitten vain yhtenä päivänä vuodessa muistaa? Ymmärän kyllä, että joillekkin juhlista pitävälle ihmiselle se vastaa varmaankin juhlinnaltaan toista syntypäivän viettoa.
Kahvia toki keitän ja vähän parempaa tarjottavaa laitan sekä tietysti käyn omalla äidilläni pienen paketin kera. Lapset olivat tänä vuonna keksineet sellaiset lahjat mistä todella pidän. Ei siis mitään turhaa rihkamaa tai turhan kallista, onneksi. :) Kiitosta vaan vielä kerran.
Pari sanaa historiasta...
Ensimmäisen kerran Äitienpäivän viettoa ehdotti vuonna 1872 runoilija Julia Ward Howe Yhdysvalloissa, mutta ehdotus ei vielä silloin saannut kannatusta. Vasta Anna Jarvisin äidin kuolemasta 1905 ja Annan sen jälkeisen aktiivisen tominnan antisosta se saatiin ensimmäisen kerran vietettyä. Anna halusi kunnioittaa äitiään ja sai puuhattua Andrewsin metodistikirkkoon muistojuhlan kaikille äidille 12. toukokuuta 1907. Vuonna 1914 presidentti Wilson määräsi toukokuun toisen sunnuntain kansalliseksi juhlapäiväksi.
Juhlapäivää juhlitaan useissa eri maissa, mutta sen paikka vaihtelee ko. maan oman määrityksen mukaisesti.
Suomessa Äitienpäivää on juhlittu vuodesta 1918 lähtien. Sen toi Suomeen kansanedustaja Wilho Reima ja aluksi sitä vietettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina. Vuonna 1927 päivä siirrettiin toukokuun toiseen sunnuntaihin.
Kukkien tuominen äidille sai alkunsa 1930-luvulla ja silloin usein kukat olivat valkovuokkoja.
Jatkosodan aikaan 1942 sotamarsalkka Mannerhein antoi päiväkäskyn, että kaikille Suomen äideille on annettu Vapaudenristin kunniamerkki.
Tasavallan presidentti jakaa vuosittain ansioituneille äideille kunniamerkkejä.
Hmm... itse olen aina ihmetellyt millä ansioilla juuri ne äidit valitaan? Suomessa varmasti olisi paljon enemmäkin ansioituneita äitejä.
Viettäkää mukava Äitienpävä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti