Kesän ensimmäinen voikukka

Se on kuulkaas kesä nyt. Ensimmäinen voikukka loisti keltaisenaan tien pientareella ja parin päivän päästä niitä oli siinä kokonainen keltainen peitto. Nättiä väriähän nämä antavan kukkiessaan maastoon, mutta en oikein näistä ole muuten välittänyt. Pölyttävät valkoista mattoa ympäriinsä ja sitten niitä seuraavana kesänä tunkeenkin jo pihalla joka paikasta vieden sen alkuperäisen kasvin tilan. 
Tätä kasvia vaan pitäisi osata hyödyntää, mutta eihän me nykyihmiset sitä tehdä. Muistelen jonkun joskus lapsuudessani tehneen voikukista viiniä, mutta siihen se sitten jäikin. Nyt katselin vähän netistä ja huomasin kuinka monipuolisesti käytettävästä kasvista loppujen lopuksi onkin kyse. Mietin kovasti, että uskaltaisikohan noita reseptejä kokeilla. Ruokamyrkytystä kun en kumminkaan haluaisi alkaa potemaan... 

Kaikkien voikukkien suvun alkukoti on Keski-Aasian vuoristossa ja sieltä ne ovat levinneet ympäri maailmaa eri kasvuolosuhteisiin. 
Voikukka on monivuotinen lehtiruusukkeellinen kasvi, jonka kaikki osat sisältävät karvaanmakuista maitiaisnestettä. Ne lisääntyvät ilman pölytystä kehittyneistä siemenistä ja eri lajien tunnistaminen on erittäin vaikeaa. Siemenet ovat kovakuorisen pähkylän sisällä, jota kannattavat tuulessa sateenvarjomaiset höytyvät. Siemenet säilyvät itämiskykyisinä vuosikausia ja lisääntyminen juurenpalasista on erittäin tehokasta. Siemenet ovat tärkeä ravinto pikkulinnuille ja runsaan meden tuottamisen ansiosta se on myös hyvä mehiläiskasvi. 
Suomessa esiintyvät voikukkalajit jakaantuvvat kuuten eri ryhmään. 

Voikukan rohdoskäytön aloittivan arabit jo 1000-luvulla ja 1500-luvulla se oli jo apteekkarien yleisesti käytössä oleva lääkeaine. Sillä todettiin olevan nestettä poistava vaikutus. Kasvin lehdet sisältävät paljon glukosidejä, apigeniinejä ja luteoliinejä, jotka lisäävät virtsaneritystä yhdessä voikukan suuren kaliumpitoisuuden kanssa. Voikukan juuri lisää sapeneritystä, edistää ruuansulatusta ja vahvistaa maksaa. 
Kiinalaiset käyttävät sitä vielä paljon yrttilääkinnässä ja he ovat todenneet sillä olevan verta puhdistavia ja kuumetta alentaviea vaikutuksia. 

Voikukan maku ei ole ehkä kaikista herkullisin, sillä se maistuu kitkerältä. Toisaalta juuri ne kitkerät maut ovat terveyttä edistäviä. Salaatiksi sitä kannattaa kerätä keväällä varjoisilta paikoilta, joilloin maku on miedoimmillaan.
Ravintoaineina löytyy paljon C- ja A-vitamiinia, kalsiumia, rautaa ja muita kivennäisaineita. Nitraatteja voikukka sisältää vähemmän kuin viljellyt salaatit.
Lehdistä saa makua salaattiruokiin,niitä voi lisätä muhennoksiin ja keittoihin. Ne sisältävät mm. luteoliinia, apigeniinia ja apigeniiniglykosideja. 
Kukista voi tehdä viiniä, simaa ja kaljaa tai niitä voi jopa syödä sellaisinaan kiehautettuina/hapatettuina. Lehdet sisältävät melkein kolminkertaisen määrän ravintoaineita muihin salaattikasveihin verrattuna. 
Juuria voidaan keittää ja käyttää ruokien lisäkkeenä tai paahtamalla niistä on saatu kahvinkorviketta sota-aikana sitä on käytetty niin Suomessa kuin Saksassakin. Juuri sisältää 25% inuliini-nimistä tärkkelystä, josta on valmistettu alkoholia. Juuret on kerättävä aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä, jolloin ravintoarvot ovat korkeimmillaan. 

Kosmetiikassa sillä hoidetaan rasvaista, suurihuokoista ja häiriintynyttä ihoa. Se puhdistaa ja kirkastaa ihoa kasvovesissä, ihoöljyissä, naamioissa, kasvohöyrytyksessä ja kylvyissä.

Villan värjäyksessä tuoreista kukista saadaan alunalla purettamalla punaista ja keltaista väriä sekä juurista oranssinkeltaista väriä. Ilman puretusainetta juurista tulee magentanpunaista ja kuparinruskeaa väriä. Violetiksi värjäystä on käytetty Irlannissa.

Taraxacum officinale

 Ja taas pari linkkiä...


http://fi.wikipedia.org/wiki/Voikukka
http://www.yrttitarha.fi/kanta/voikukka/
http://yle.fi/uutiset/voikukka_on_joka_pihan_salaattikasvi/6162953
http://www.frantsila.com/portfolio/voikukka/
http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/terveys/voikukka-poistaa-nestetta